Vielä Joskus
Ihoni on läpinäkyvä ja kylmä
Näen sisäelimeni vanhaksi menneet
Kun otat kädestäni kiinni
Älä anna kätesi kylmetä
Minä olen herra mutta en jumalasi
En anna anteeksi, enkä unohda
Kädelläni ei riitä kaikille tilaa
Joiden sisäelimet on vanhaksi menneet
Vaikka palaisin ristillä väärinpäin
En koskaan kiellä sinua rakkain
Tahdon jakaa sen hyvän, sen pahan
Sekä hyvän ja pahan väliltä kaiken
Vielä joskus, joskus jossain
Loistamme kirkkaammin kuin aurinko ja kuu
Eikä kukaan, eikä koskaan, eikä milloinkaan
voi sitä poistaa elän vain sinua varten
Ihosi on läpinäkyvä ja märkä
Näen sisäelimesi vanhaksi menneet
Kun otat kaulastani kiinni
Älä anna minun kylmetä
Vaikka palaisin ristillä väärinpäin
En koskaan kiellä sinua rakkain
Tahdon jakaa sen hyvän, sen pahan
Sekä hyvän ja pahan väliltä kaiken
Vielä joskus, joskus jossain
Loistamme kirkkaammin kuin aurinko ja kuu
Eikä kukaan, eikä koskaan, eikä milloinkaan
voi sitä poistaa elän vain sinua varten
Aún a veces
Mi piel es transparente y fría
Veo mis órganos internos envejecidos
Cuando tomas mi mano
No dejes que se enfríe tu mano
Soy señor pero no tu dios
No perdono, ni olvido
Mi mano no tiene espacio para todos
Cuyos órganos internos están envejecidos
Aunque arda en la cruz al revés
Nunca te negaré, mi amado
Quiero compartir lo bueno, lo malo
Y todo lo que hay entre el bien y el mal
Aún a veces, a veces en algún lugar
Brillamos más que el sol y la luna
Y nadie, nunca, jamás
puede borrarlo, vivo solo para ti
Tu piel es transparente y húmeda
Veo tus órganos internos envejecidos
Cuando tomas mi cuello
No permitas que me enfríe
Aunque arda en la cruz al revés
Nunca te negaré, mi amado
Quiero compartir lo bueno, lo malo
Y todo lo que hay entre el bien y el mal
Aún a veces, a veces en algún lugar
Brillamos más que el sol y la luna
Y nadie, nunca, jamás
puede borrarlo, vivo solo para ti