Incognito
Ei ole mitään sanottavaa.
Olen puhunut jo tarpeeksi monta kertaa.
Sinun vuorosi perustella - minun kierrellä ja saivarrella.
En edes tunne sinua.
Silti kai halveksit minua
Sen perusteella, mitä luulet tietäväsi
Vaikket tiedä, mitä liikkuu päässäni
Kaksi väärää yhdessä ei tee yhtä oikeaa.
Olen kyllästynyt selittämään itsestään selvää asiaa!
Ei puhuta enää. Sillä mitä sanoisimme?
"Taistelua tuulimyllyjä vastaan."
"Pelasta itsesi, et voi pelastaa maailmaa."
Niin sanovat ne, jotka eivät itse uskalla kohottaa ääntänsä väkijoukosta.
Kännykät ja sähköpostit, muttei mitään asiaa.
Välinpitämättömyys on aikamme tauti, ajattelusta rangaistaan.
Tyydy helppoon elämään, vaikka joudutkin nöyrtymään
Et uskalla edes suutasi avata - kutsut minua pelkuriksi?
Nykyajan luolamies trendikkäine vaatteineen,
Huipputeknologian aikaansaannoksineen valuu takaisin kivikauteen
Nuoret vihaiset - miehet, naiset - katoava luonnonvara!
Incógnito
No tengo nada que decir.
He hablado ya demasiadas veces.
Es tu turno de justificar - el mío de evadir y divagar.
Ni siquiera te conozco.
Aun así, parece que me desprecias
Por lo que crees saber
Sin saber lo que pasa por mi cabeza.
Dos errores juntos no hacen un acierto.
¡Estoy harto de explicar lo obvio!
No hablemos más. ¿Qué diríamos?
"Luchar contra molinos de viento."
"Sálvate a ti mismo, no puedes salvar al mundo."
Así dicen aquellos que no se atreven a levantar la voz entre la multitud.
Teléfonos móviles y correos electrónicos, pero nada de sustancia.
La indiferencia es la enfermedad de nuestra época, se castiga el pensamiento.
Prefiere una vida fácil, aunque tengas que humillarte.
¿No te atreves ni siquiera a abrir la boca - me llamas cobarde?
El hombre de las cavernas moderno con su ropa de moda,
Con sus logros tecnológicos retrocede a la Edad de Piedra.
¡Jóvenes enojados - hombres, mujeres - un recurso natural en peligro de extinción!