Kansallispäivä
Yksi hakkaa vastasyntyneellä
toisen kasvoja,
kolmas ajaa irvistellen
vanhaa kuorma-autoa.
He levittävät vitkaan
kumousryhmän iskulauseita,
presidentti saapuu
tarkastamaan valtakuntaansa.
Presidentin tukkalaitteen
luona pyörii armeija,
kuuden asteen koulutuksen
hyperampiaisia.
Vastapuoli, kansa siis,
on saanut täyteen mittansa,
he käyttävätkin apunaan
SDP-muurahaisia.
Nyt mä sulle kerron kaiken sen,
josta muuten vaikenen,
suuri kuolonjuhlapäivä tänään on,
niinkuin huomenna ja eilenkin - sekaisin.
Muurahaiset soluttautuu
presidentin nivusiin,
sieltä paha myrkky hiipii
hiljaa suoraan aivoihin.
Pikkuhiljaa presidentti
sulaa kukkatapettiin,
törmää siellä oikein
kunnon kelpo kansanihmisiin.
Hän hyppää vanhaan haalariin,
työläislaulut soi,
hirmuaseen käyttö voiton
tappelussa toi,
ihmismielen murskanneitten
voittohymnit salamoi,
toinen toisen verta juo,
itseänsä jumaloi.
Ja hämillään,
niin sekaisin
ja peloissaan.
Día Nacional
Un golpea a un recién nacido
en la cara,
otro con una mueca
conduce un viejo camión.
Ellos difunden lentamente
consignas revolucionarias,
el presidente llega
a inspeccionar su reino.
Alrededor del peinado del presidente
gira el ejército,
hiperparásitos
con educación de seis grados.
El otro lado, el pueblo,
ha alcanzado su límite,
utilizan como ayuda
a las hormigas del SDP.
Ahora te contaré todo eso,
de lo que de otro modo me callo,
hoy es un gran día de luto,
como ayer y como mañana - todo mezclado.
Las hormigas se infiltran
en la entrepierna del presidente,
de allí el veneno malvado se desliza
silenciosamente hacia el cerebro.
Poco a poco el presidente
se derrite en el papel tapiz de flores,
se encuentra allí con
gente decente y trabajadora.
Salta a un viejo mono de trabajo,
las canciones de los trabajadores suenan,
el uso de un arma monstruosa
trajo la victoria en la pelea,
los himnos de victoria de los aplastados
resuenan,
uno bebe la sangre del otro,
se adora a sí mismo como un dios.
Y confundido,
tan mezclado
y asustado.