Aika
On aika sijoiltaan,
miksi synnyinkään
sitä raiteilleen
taas vääntämään
Jo Shakespeare aikoinaan
tuon kysymyksen
laati sotkemaan
Hamletin pään
Aina löytyy meitä
omaan aikaan pettyneitä
jotka kohtaloaan uhmaten
maailmaa parantaa
Aina löytyy meitä
laumastaan eksyneitä
jotka keskuudestaan etsii
uutta jumalaa
On aika sijoiltaan
miksi kasvoinkaan
sitä raiteiltaan
pois suistamaan
Ei opi milloinkaan
ihmiskunta
onnellisuuttaan
ikuistamaan
Aina löytyy meitä
tolloja ja sähläreitä
joita tämä paha maailma
murjoo, monottaa
Aina löytyy meitä
herran pikku enkeleitä
jotka portilla jo
jatkopaikkaa jonottaa
Jos aikaa jään mä mittaamaan
se karkaa enkä kiinni saa
elämästä tästä ainoasta milloinkaan
En tiedä onko ollutkaan
aikaa tätä parempaa
se mittaa meitä joka hetki uudestaan
Tiempo
Es tiempo fuera de lugar,
por qué nací
para volver a
forzarlo en sus rieles
Incluso Shakespeare en su tiempo
hizo esa pregunta
para confundir
la mente de Hamlet
Siempre hay quienes
se sienten decepcionados con su tiempo,
desafiando su destino
para mejorar el mundo
Siempre hay quienes
se pierden de su rebaño,
buscando entre ellos
un nuevo dios
Es tiempo fuera de lugar,
por qué crecí
para desviarlo
de sus rieles
La humanidad nunca aprende
a perpetuar
su felicidad
Siempre hay idiotas y torpes
que este mundo cruel
aplasta y patea
Siempre hay pequeños ángeles del Señor
que ya esperan
en la puerta
su próximo destino
Si me quedo midiendo el tiempo
se escapa y no lo alcanzo
nunca de esta única vida
No sé si ha existido
un tiempo mejor que este
que nos evalúa cada momento de nuevo