Koti-ikävä
Mihin ikinä meen
Se tarttuu takinliepeeseen
En pysty pakenemaan
Melankoliaa
Mitä ikinä teen
Se astuu sisään huoneeseen
Ja soittaa kitaralla
Pientä bossanovaa
Pikajuna yössä kiitää halki tropiikin
Unen läpi kuulen äänet oudon musiikin
Väsynyttä päätä vieraat kuvat kuljettaa
On kauas taakse jäänyt kotimaa
Menen minne vaan
Se minut aina kiinni saa
Ei sitä läheltä nää
Koti-ikävää
Nostalgia de casa
A donde sea que vaya
Se aferra al borde del abrigo
No puedo escapar
La melancolía
Lo que sea que haga
Entra a la habitación
Y toca la guitarra
Un poco de bossa nova
El tren rápido atraviesa la noche a través de los trópicos
A través del sueño escucho los sonidos de una música extraña
Imágenes extrañas llevan mi cabeza cansada
Lejos, la tierra natal ha quedado atrás
Voy a donde sea
Siempre me atrapa
No se puede ver de cerca
La nostalgia de casa