Poutaa
Atlantin matalapainetta,
on jatkunut jo monta viikkoa.
Älä enää mua opeta.
Sadekausi pian jo lopeta.
Ei anneta taian murtua.
Ei anneta sydämen turtua.
Ei purra enää purtua.
Ei surra enää surtua.
Minä lupasin silloin sulle vaan,
pelkkää pou-ou-ou-outaa.
Vaikkei sitä tullutkaan.
Ehkä vielä uudestaan
minä voin pilvet karkoittaa
ja pelkkää pou-ou-ou-outaa
sulle tänään antaa vaan.
Minä kaiversin sun nimes laituriin.
Sinä rakastuit siihen aituriin,
joka oli vain pelkkä juoksija.
Miksi näin? Minkä vuoksi? Ja
minä opettelin sinua unohtamaan
ja tutustuin yhteen hoitajaan,
joka hoiti mua niillä hoidoillaan.
Enkä muistanut sua enää ollenkaan.
Minä lupasin silloin...
Jos vain pääsi kääntymään
saisin, et joutuis koskaan nääntymään
ikävään.
Atlantin matalapainetta
on jatkunut jo monta viikkoa.
Kuka kylvi murheen niskaamme?
Millä me pois sen tiskaamme?
Ei anneta taian murtua...
Minä lupasin silloin...
Maldita
La presión atmosférica del Atlántico,
ha estado presente por varias semanas.
No me enseñes más.
La temporada de lluvias pronto terminará.
No permitiremos que el encanto se rompa.
No permitiremos que el corazón se entumezca.
No morderemos lo que ya fue mordido.
No nos lamentaremos más.
Te prometí entonces solamente,
maldita decepción.
Aunque no llegó.
Quizás aún pueda
disipar las nubes
y darte solo
desilusión hoy.
Grabé tu nombre en el muelle.
Te enamoraste de ese muelle,
que era solo un corredor.
¿Por qué así? ¿Por qué? Y
aprendí a olvidarte
y conocí a una enfermera,
que me cuidaba con sus cuidados.
Y ya no te recordaba en absoluto.
Te prometí entonces...
Si tan solo pudiera cambiar
evitaría nunca languidecer
de añoranza.
La presión atmosférica del Atlántico
ha estado presente por varias semanas.
¿Quién sembró la tristeza en nuestras espaldas?
¿Cómo la quitaremos de encima?
No permitiremos que el encanto se rompa...
Te prometí entonces...