Nopeimmat Junat
Olen kasvanut kiinni maahan, lapsuuden maisemaan
Olen kasvanut kiinni poikaan, siihen yhteen ja oikeaan
Olen kasvanut kiinni taloon, jonkan ikkunanpielistä vetää
En tahdo kuuta taivaalta kuin kerran vuoteen enää.
Paikka se on tämäkin
Pilvien alla, maan päällä
Mutta nopeimmat junat eivät pysähdy enää täällä
Pilvien alla, maan päällä
Mutta nopeimmat junat, nopeimmat junat
Ei nopeimmat junat enää pysähdy täällä.
Olen kasvanut kiinni lähtöön, kaupungin kaipuuseen
Lähtenyt monta kertaa ja palannut aina entiseen
Olen kasvanut kiinni talveen, sen kuristusotteeseen
Kun pysyn sun luonas tiedän, vielä jaksan kevääseen.
Paikka se on tämäkin
Pilvien alla, maan päällä...
Olen kasvanut kiinni maahan, lapsuuden maisemaan
Pilvien alla, maan päällä...
Los Trenes Más Rápidos
He crecido arraigado a la tierra, al paisaje de la infancia
He crecido arraigado a un chico, a ese único y correcto
He crecido arraigado a una casa, de la que se siente el tirón desde las ventanas
Ya no quiero la luna del cielo más que una vez al año.
Este lugar también es
Bajo las nubes, sobre la tierra
Pero los trenes más rápidos ya no se detienen aquí
Bajo las nubes, sobre la tierra
Pero los trenes más rápidos, los trenes más rápidos
Los trenes más rápidos ya no se detienen aquí.
He crecido arraigado a la partida, al anhelo de la ciudad
He partido muchas veces y siempre he vuelto a lo mismo
He crecido arraigado al invierno, a su abrazo asfixiante
Cuando estoy contigo sé que aún aguanto hasta la primavera.
Este lugar también es
Bajo las nubes, sobre la tierra...
He crecido arraigado a la tierra, al paisaje de la infancia
Bajo las nubes, sobre la tierra...
Escrita por: Heimo Hatakka