Ensimmäinen
Sateessa kuljen katuja
Ja sepittelen satuja sinusta
Eteiseen jätin varjon
Ei haittaa vaikka kastunkin
Vaik' lätäkköihin astunkin, ulos jään
Haaveilen stockalta asemalle
Jatkan vielä kun meen puistoon päin
Kaikki hyvin luistaa, silti sua mietin
Pitääkö mun muistaa mitä taakse jätin?
Unohdan, arvaan sen
Sade huuhtoo entisen
Asfaltti kiiltää vedestä
Mä tarttuisin sua kädestä kiinni
Jos olisit vain tässä
Mut nyt kävelen yksinään
Mielikuvissani nään sinut
Sinne jäivät valkeet lumihanget
Ja sinä pettyneenä seisomaan
Täällon jutut aivan toisin
Kuin eri elämää
Ja vaikka olet kaikista suloisin
Kuitenkin joudun menneet jättämään
Primero
Bajo la lluvia camino por las calles
Y tejo cuentos sobre ti
Dejé mi sombra en la entrada
No importa si me mojo
Aunque pise charcos, me quedo afuera
Sueño con la estación desde el almacén
Sigo adelante hacia el parque
Todo va bien, pero aún pienso en ti
¿Debo recordar lo que dejé atrás?
Lo olvido, lo supongo
La lluvia borra lo pasado
El asfalto brilla con el agua
Te tomaría de la mano
Si tan solo estuvieras aquí
Pero ahora camino solo
Te veo en mis pensamientos
Quedaron los blancos montones de nieve
Y te veo parado, decepcionado
Aquí las cosas son muy diferentes
Como en otra vida
Y aunque eres la más dulce de todas
Aun así debo dejar el pasado atrás