Routa
Ontossa tuulessa, joka syntyi sun usvassa
Ja elää sun tahdosta
Mä kuulen rumia lauseita
Kaikki niin valmiina laitettu kauniiksi katsella
Piti vain uskaltaa ja ottaa mitä on tarjolla
Ihmettelen kuinka kaksi rataa voi tyhjässä törmätä yhteen
Osuman jälkeen kauniisti sataa
Ja tuhkasta solmimme lyhteen
Maalaat mun roudalle värit joista mä tunnen sen
Pienimpiinkin kohtiin teet puolikkaan ihmisen
Reiteistä helpompi, joka enemmän houkutti
Joka pahastakin päästi
Mut sillat muutti vain roihuiksi
Ei kannata leikkii aivan kaikilla, jotkut ei anna pätkääkään siimaa
Paljon voit saada mut kaikkee et kuitenkaan
Kun koiran lailla seuraat sun kiimaa
Maalaat mun roudalle värit joista mä tunnen sen
Pienimpiinkin kohtiin teet puolikkaan ihmisen
Mä en koskaan pelännyt seuraavaa aamua vaan viimeistä iltaa
Helpompaa on pölynä lattialla kuin patsaana vasaran alla
Luota siihen, pidä kii uskostasi ihmisiin mut joku sutkin vielä käännyttää
Enkä mä ole ensimmäinen joka otteensa menettää
Enkä viimeiseksikään taida jäädä
Maalaat mun roudalle värit joista mä tunnen sen
Pienimpiinkin kohtiin teet puolikkaan ihmisen
Laulat mun haavoille sielunmessusi valkoisen
Tiedät niin tarkalleen mihin nuottiin kätken sen
Routa
En el viento frío, que nació de tu neblina
Y vive por tu voluntad
Escucho frases feas
Todo tan cuidadosamente arreglado para ser hermoso de ver
Solo tuve que atreverme y tomar lo que se ofrece
Me pregunto cómo dos caminos pueden chocar en la nada
Después del impacto, cae hermosamente la lluvia
Y de las cenizas atamos un lazo
Pintas mi escarcha con colores que reconozco
Incluso en los detalles más pequeños creas un ser humano incompleto
El camino más fácil, el que más atraía
El que liberaba lo peor
Pero los puentes solo se convirtieron en llamas
No vale la pena jugar con todos, algunos no dan ni un pedazo de cuerda
Puedes obtener mucho, pero no todo
Cuando sigues tu deseo como un perro
Pintas mi escarcha con colores que reconozco
Incluso en los detalles más pequeños creas un ser humano incompleto
Nunca tuve miedo del próximo amanecer, sino de la última noche
Es más fácil ser polvo en el suelo que estatua bajo el martillo
Confía en ello, mantén tu fe en las personas, pero alguien aún te dará la vuelta
Y no soy el primero en perder el control
Y probablemente no seré el último
Pintas mi escarcha con colores que reconozco
Incluso en los detalles más pequeños creas un ser humano incompleto
Cantas tus misas blancas en mis heridas
Sabes exactamente en qué notas lo escondo