Katujen Kuningatar
Hn sinuun katsoo lpi karvaiden kyynelten,
Tuntematta tuskaa loppua odottaen,
Oot toivo viimeinen hn sinuun ripustautuu,
Luona baari tiskin uskoutuu,
Tunnet hnet jo vuosien takaa,
Ja muistot katkerat mieleesi palaa,
Kuljit hnen luonaan rakkautta etsien,
Kunnes uusi aika nosti sut veneeseen,
Hn oli katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemn,
Jolloin katuja kuljit yhn pimen,
Hn oli kuningatar srkyneiden sydnten,
Jokainen hnet tunsi hneen luottaen
Katsot hnen kalpeita kasvojaan,
Ei aika ole nuollut haavojaan,
Kun varjo entiosest hn siin istuu,
Viinilasin pintaan katse uppoutuu,
Hn oli katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemn,
Jolloin katuja kuljit yhn pimen,
Hn oli kuningatar srkyneiden sydnten,
Jokainen hnet tunsi hneen luottaen,
Katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemn,
Joilloin katuja kuljit yhn pimen,
Hn oli kuningatar srkyneiden sydnten,
Jokainen hnet tunsi hneen luottaen
Reina de las Calles
Ella te mira a través de lágrimas amargas,
Sin sentir dolor esperando el final,
Eres la última esperanza a la que se aferra,
Se confiesa contigo detrás de la barra del bar,
La conoces desde hace años,
Y los amargos recuerdos vuelven a tu mente,
Caminaste junto a ella buscando amor,
Hasta que un nuevo tiempo te llevó al barco,
Ella era la reina de las calles en mil novecientos setenta y siete,
Cuando caminabas por las calles en la oscuridad de la noche,
Ella era la reina de los corazones rotos,
Todos confiaban en ella,
Observas su rostro pálido,
El tiempo no ha borrado sus heridas,
Mientras ella se sienta en la sombra del pasado,
Su mirada se sumerge en la superficie de la copa de vino,
Ella era la reina de las calles en mil novecientos setenta y siete,
Cuando caminabas por las calles en la oscuridad de la noche,
Ella era la reina de los corazones rotos,
Todos confiaban en ella,
Reina de las calles en mil novecientos setenta y siete,
Cuando caminabas por las calles en la oscuridad de la noche,
Ella era la reina de los corazones rotos,
Todos confiaban en ella