Yhtä Yön Kanssa
...Ja polku avautui metsän keskelle
kuulin kuinka pimeys kutsui minua
hiljaa se kuiski, salaa vietteli,
sieluni täytti voimalla, mieleni ajatuksilla
Poissa ovat inhimilliset tarpeeni
Olen jättänyt ihmiskuoren taakseni
Hylännyt humanistiset aatteenne
Olen sulautunut pimeyteen, yhtä yön kanssa
...Ja valo kuoli jäljessäni
kaikki elollinen kuolee missä kuljenkaan
Vain ulvovat sudet seuraavat minua
Kun kuljen polkua kohti
yön valtakuntaa
Poissa ovat kaikki estoni
Olen jättänyt ihmiskuoren taakseni
Normaaleiden ihmismatojen typeryyden
Olen sulautunut pimeyteen
Olen Peto!
Tunnen jäätävien tuulien puhalluksen kasvoillani
Kun astun porteista Tuonelan
En ole enää ihminen,
olen noussut kaiken sen yläpuolelle
Olen yhtä yön kanssa
Junto a la noche
...
Y el sendero se abrió en medio del bosque
Escuché cómo la oscuridad me llamaba
Susurraba suavemente, me seducía en secreto,
Mi alma se llenaba de poder, mi mente de pensamientos
Mis necesidades humanas han desaparecido
He dejado atrás la cáscara humana
Abandonado vuestras ideas humanistas
Me he fusionado con la oscuridad, junto a la noche
...Y la luz murió detrás de mí
Todo ser viviente muere dondequiera que pase
Solo los lobos aullantes me siguen
Mientras camino hacia
el reino de la noche
Mis barreras han desaparecido
He dejado atrás la cáscara humana
La estupidez de los gusanos humanos normales
Me he fusionado con la oscuridad
¡Soy una bestia!
Siento el aliento helado de los vientos en mi rostro
Cuando atravieso las puertas de la muerte
Ya no soy humano,
he ascendido por encima de todo eso
Estoy junto a la noche