Avaimet Hukassa
Otin hetken etäisyyt ja nyt aloin skriivaa tät,
miten hyvät jutut kaatuu; mä en fiilaa tät.
Mut tuntuu vaan et on pakko diilaa tätä
purkaa tunteet riimeiks ja taas yön tunnit fiilaa tät.
Vois sanoo et on paskaa nyt, kynä ja paperi auttaa meitsii jaksaa nyt
kusipäisyydestänikö joudun maksaa nyt
Sä luet turus italiaa, ranskaa, saksaa nyt
inhosit tät sanaa, mut ei natsaa nyt.
Oon ylpee paskiainen, usein niin vitun kylmäkin,
järjestin sulle liian mont kertaa pikku yllärit.
Silti mietit oliks väärin erota, kyl mäki.
Mut nyt kun lahes välil tavattiin, sen kyl näki,
et matka meidän välil on vaan liian suuri voittaa.
Ois voitu tuurii koittaa, maratonit luuril soittaa,
mut itsesuojeluvaistost ei enää luuri soikkaa.
*kertsi*
Jauhan ämmist ja lortoist mut sust en puhu niin,
oot omas luokas oon juuttunu suhun kii.
Ei oo muuttunu huhut, ni en oo vielkää hyvä jäbä,
vaik muute sekoilen, ni mä pidän pyhänä tän. x2
Kuljetaan omii polkui, mut osa sust kulkee mun mukana.
Tahti on hissuu, ei täyty purjeet, ku puhallan.
Ei auta ku laittaa tunteet, mut tuupataan
sun presenssis mun mieles pois sulkee mun mukavan.
Joskus saatan vaan dallailles hymyillä yksin,
mietin meit, shit nyt pitää lymyillä yksin.
Eri olosuhteis, ei tarviis tuntee tät ikävää.
Meidän piti pitää pää, tehtiin side pitämään,
ku plärään vanhoi kuvii, ei oo muuttunu mitä nään,
ennen oli... no nyt ei oo sit sitäkään.
Elinikäkää ei riitä poistaa sua kokonaan musta,
no nyt on cheekil aikaa yksin kotona rustaa.
mä oon ruvennu riimei himas kokomaan sust vaa.
Sitä joko raapustaa, tai mieli kokonaan mustan.
Nii handlaa mokomaa tuskaa, mä oon loco vaan susta,
jos rakkaus on sokeet, ni meitsi sokkona bustaa.
*kertsi*
Jauhan ämmist ja lortoist mut sust en puhu niin,
oot omas luokas oon juuttunu suhun kii.
Ei oo muuttunu huhut, ni en oo vielkää hyvä jäbä,
vaik muute sekoilen, ni mä pidän pyhänä tän. x2
Maataan taas sängyl, mä ja mun hylkeet,
näin nää illat menee, mä en kaipaa muut kylkee.
En elä menneisyydes, mut menneisyys elää mussa
tuo fläsäreit, niinku kuva mun kaiuttimen pääl,
jos meitsit pussaa.
Hetkeks kirjotan viestin, jonka kuitenkin taas kumitan,
yhteys lisää ikävää, sus muutenki vaan jumitan,
en uskonu et reagoisin tällai tähä
en uskonu et tällänen jäbä joskus tällai nähää,
et nää läpät vuoden päästki meist viel tällai räbään.
Taidan vielki oottaa päivää, et aika on oikee,
etkä sit enää pelkästään mun kainaloon poikkee..Okei?!
*kertsi*
Jauhan ämmist ja lortoist mut sust en puhu niin,
oot omas luokas oon juuttunu suhun kii.
Ei oo muuttunu huhut, ni en oo vielkää hyvä jäbä,
vaik muute sekoilen, ni mä pidän pyhänä tän. x2
Llaves Perdidas
Tomé un momento de distancia y ahora comencé a escribir esto,
cómo las cosas buenas se derrumban; no me siento bien con esto.
Pero solo siento que tengo que lidiar con esto,
desahogar los sentimientos en rimas y de nuevo las horas de la noche sienten esto.
Podría decir que es una mierda ahora, la pluma y el papel me ayudan a seguir adelante ahora
¿Tengo que pagar ahora por mi maldad?
Estás leyendo en tu turismo italiano, francés, alemán ahora
odias esta palabra, pero no encaja ahora.
Soy un orgulloso bastardo, a menudo tan malditamente frío,
te organicé demasiadas veces pequeñas sorpresas.
Aún así, te preguntas si fue incorrecto separarnos, yo también.
Pero ahora que nos vimos casi, se podía ver
que la distancia entre nosotros es simplemente demasiado grande para superar.
Podríamos haber intentado tener suerte, hablar por teléfono durante maratones,
pero tu instinto de autoconservación ya no contesta el teléfono.
*estribillo*
Hablo de chicas y tonterías pero no hablo de ti,
estás en tu clase y estoy enganchado a ti.
Los rumores no han cambiado, así que aún no soy un buen tipo,
aunque me equivoque, mantengo esto sagrado. x2
Caminamos por nuestros propios caminos, pero parte de ti camina conmigo.
El ritmo es lento, no se llenan las velas cuando soplo.
No sirve de nada expresar los sentimientos, pero los empujamos
para que tu presencia en mi mente cierre mi comodidad.
A veces solo sonrío mientras divago solo,
pensando en nosotros, mierda ahora tengo que esconderme solo.
En diferentes circunstancias, no debería sentir esta nostalgia.
Debíamos mantener la calma, hicimos un pacto para mantenernos unidos,
cuando miro viejas fotos, no ha cambiado lo que veo,
antiguamente era... ahora ni siquiera eso.
La vida entera no es suficiente para sacarte completamente de mí,
ahora tengo tiempo para estar solo en casa escribiendo.
He empezado a componer rimas sobre ti en casa.
Ya sea escribir, o la mente completamente oscura.
Así que manejo ese dolor, estoy loco por ti,
si el amor es ciego, entonces yo, ciego, lo busteo.
*estribillo*
Hablo de chicas y tonterías pero no hablo de ti,
estás en tu clase y estoy enganchado a ti.
Los rumores no han cambiado, así que aún no soy un buen tipo,
aunque me equivoque, mantengo esto sagrado. x2
Estoy acostado de nuevo en la cama, yo y mis focas,
así pasan las noches, no extraño a nadie más en la cama.
No vivo en el pasado, pero el pasado vive en mí
trae recuerdos, como la imagen en la parte superior de mi altavoz,
si me besas.
Por un momento escribo un mensaje, que de todos modos borro,
la conexión aumenta la nostalgia, de lo contrario solo me atasco,
no creí que reaccionaría así a esto
no creí que vería a un tipo como yo de esta manera,
que nuestras bromas aún se repetirán el próximo año.
Todavía espero el día en que sea el momento adecuado,
y ya no solo vengas a mi lado... ¿Vale?!
*estribillo*
Hablo de chicas y tonterías pero no hablo de ti,
estás en tu clase y estoy enganchado a ti.
Los rumores no han cambiado, así que aún no soy un buen tipo,
aunque me equivoque, mantengo esto sagrado. x2