Surunmurhaaja
kasvoilla kirjaimia
käsivarsilla sanoja
sydämissä lämmintä verta
poskilla surunauhoja
puhutaan kuin pakkaselle
puhutaan pohjatuulelle
joka suurena valtatienä
nousee meidän väliimme
ja kirjan nimi joka vapauttaa
ei oo kirjo
, taitamatta
epäilysten kirkkotarha
kasvaa piikkipensastaan
kun aika tuskan jälkeen
jatkaa outoa kulkuaan
silloin
hiihän hirven
hiihän hiien
hiihän taivosen hipiän
hiihän hirven
hiihän hiien
hiihän huomisen häpiän
Asesino en serie
con letras en la cara
con palabras en los brazos
con sangre caliente en los corazones
con cintas de luto en las mejillas
se habla como al frío
se habla al viento del norte
que como una gran autopista
se levanta entre nosotros
y el título del libro que libera
no está escrito
, sin habilidad
cementerio de dudas
crece su zarza
cuando el tiempo, después del dolor
continúa su extraño camino
entonces
corre el ciervo
corre el demonio
corre la piel del cielo
corre el ciervo
corre el demonio
corre la vergüenza del mañana