Vanha talvitie
talvi tulee taas
sytyttää taivaanvalot
kietoo käärinliinaansa
polttaa ihon kylmyydellään
hymyilee tuulin viisain
talvi joka on lempeämpi
kuin kesä konsanaan
talvi huokailee tarinaa
jol
jos puro virtaa hiljaa
kylmyydessä kirkkaudessa
vieraiden tähtien alla
laulaen surujaan
minä tulen illansuussa
isken tulta kaminaan
istun pitkään lattioita
tuijottelen talviteille
Vieja calle de invierno
El invierno vuelve
enciende las luces del cielo
envuelve en su sudario
quema la piel con su frío
sonríe sabiamente el viento
invierno que es más amable
que cualquier verano
e invierno susurra historias
que
si un arroyo fluye suavemente
en la claridad del frío
bajo estrellas desconocidas
cantando sus penas
yo llego al anochecer
enciendo fuego en la chimenea
me siento largo rato en el suelo
contemplando las viejas calles de invierno