talvi tulee taas
sytyttää taivaanvalot
kietoo käärinliinaansa
polttaa ihon kylmyydellään
hymyilee tuulin viisain
talvi joka on lempeämpi
kuin kesä konsanaan
talvi huokailee tarinaa
jol
jos puro virtaa hiljaa
kylmyydessä kirkkaudessa
vieraiden tähtien alla
laulaen surujaan
minä tulen illansuussa
isken tulta kaminaan
istun pitkään lattioita
tuijottelen talviteille