Ainomieli
ei vallankumouksesi hedelmät
pitele käsistäsi enää tiukasti
esineet liikkuu kun ei katsele
nauruun vääntyy manan suu
alhaalla holvissa henget rukoilee
kuunnellen viestejä niin syvältä ja kaukaa
vielä saatan sinuun katsoa
kahden maailman
an tähän kauneuden
suhteeksi tyhjyyksien välille
minä taivuttelen kädet rinnallesi
planeettojen alla liikkuu yö
leikkaan hiuksesi ja kyntesi
nukun yöni suojellen oveasi heiltä
ilmeet taiteltuina samettiin
uivat aikakaudet mutaiseen virtaan
Alma sin alma
no retengas más los frutos de tu revolución
ya no los sujetes firmemente en tus manos
los objetos se mueven cuando no los miras
tu risa retuerce la boca del infierno
abajo en la bóveda los espíritus rezan
escuchando mensajes desde lo profundo y lejano
aún puedo mirarte
en dos mundos
aquí esta belleza
como relación entre los vacíos
yo entrelazo mis manos sobre tu pecho
bajo los planetas se mueve la noche
corto tu cabello y tus uñas
duermo protegiendo tu puerta de ellos
expresiones dobladas en terciopelo
navegan las eras en el río fangoso