Sielunvihollinen
Katu viettää alla jalan, kaupungit niin suljetut
Niin suljetut kuin silmät asukkaiden mielisokeiden
Niiden karkeuksia kuunneltu on hyvä tovi, ikuisuus
Jos on jossain vielä kauneutta, se löydy ei ponnistelematta
Ei ole turhia päiviä, tai jos on on koko elämä
Niin turhaa, ettei sitä siedä ajatella tänään
Eikä liene rangaistus, jos käymme hetken yhtä matkaa
Kun hirviöiksi paljastumme, onko hyvät päivät valhetta sittenkään
Vihollinen sielun tietää mihin lyödä syvät haavat
Jotka eivät parane kuin hitaasti, niin hitaasti
Jos ollenkaan
Rajattoman reunamailla, kulkureiteillä kohtalon
Silmämme samaa ikiunta katsoo salain kalvamaa
Siis nosta minut pystyyn, nosta, en itse pääse nyt
Siis nosta pystyyn nostathan, vaikka katuisit myöhemmin
Käy tanssiin, käy uhmaan, ei pelko ole turhaa
On viimeinen ilta ennen syntiinlankeemusta
Enemigo del alma
Caminando por la calle, las ciudades tan cerradas
Tan cerradas como los ojos de los habitantes cegados por la locura
Sus rudezas han sido escuchadas por un buen rato, una eternidad
Si hay belleza en algún lugar, no se encuentra sin esfuerzo
No hay días inútiles, o si los hay, es toda la vida
Tan inútil que no se puede soportar pensar en ello hoy
Y quizás no sea un castigo si caminamos juntos por un momento
Cuando nos convertimos en monstruos, ¿son realmente buenos esos días?
El enemigo del alma sabe dónde golpear heridas profundas
Que no sanan más que lentamente, tan lentamente
Si es que sanan
En los límites sin fin, en los senderos del destino
Nuestros ojos miran el mismo sueño eterno, corroído por secretos
Así que levántame, levanta, no puedo hacerlo por mí mismo ahora
Así que levanta, ¿verdad? Aunque te arrepientas después
Baila, desafía, el miedo no es en vano
Es la última noche antes de la caída en el pecado