Pimeys
Pimeys, täällä missä meidät on luotu särkymään,
missä haaleat nautinnot muistuttavat menetyksistä
ja kylmä kuun valo loihtii esiin pimeyden,
joka kuiskaa nimeäni ja laulaa lauluja
elämän tyhjistä silmistä ja kuoleman todellisesta
kauneudesta
Se kutsuu luokseen, imee itseensä valot, taivaan ja maan,
rajan yli esiripun taa...
...Syvyyksiin joista ei ole paluuta, ikuiseen sieluja
peilaamattomaan pimeyteen.
Näen unia näkyjä synkästä sirkuksesta,
jossa peilit ovat hopeisina sirpaleina
ja niiden kimaltelevat reunat viiltelevät varjotkin riekaleiksi.
Se on synnin sinfonia, jossa kärsimys on korkein nautinto.
Kirottujen sirkus, jossa vuotaa viattomien ihmisten verta
tihkuva tuska.
Siellä sateenkaarikin lopettaa loistonsa
kirkuu ja varisee tuhkana alas.
Pimeys, täällä missä jumalatkin vuotaen verta kärsii
ompi soiva synnin sinfonia,
jossa kaaos on kadotettujen sielujen ensi sävel.
Täällä kuulen sen sävelen
läpi unettoman ikuisuuden
Se on huuto kauneuden
Se on kutsu pimeyden
Täällä kuolen läpi vuosisatojen
tuntien salat ikuisuuksien
Kuullen huudot sielujen
kuolleiden ja kuolevien.
Kuolemaa ... Pimeyttää...
Oscuridad
Oscuridad, aquí donde hemos sido creados para romper,
donde los placeres tenues nos recuerdan las pérdidas
y la fría luz de la luna conjura la oscuridad,
que susurra mi nombre y canta canciones
de los ojos vacíos de la vida y la verdadera belleza
de la muerte
Nos llama, absorbe las luces, el cielo y la tierra,
traspasando la frontera detrás del telón...
...Hacia profundidades sin retorno, hacia la oscuridad
eterna sin almas reflejadas.
Veo sueños de visiones de un circo oscuro,
donde los espejos son fragmentos plateados
y sus bordes brillantes cortan incluso las sombras en jirones.
Es una sinfonía del pecado, donde el sufrimiento es el mayor placer.
Un circo maldito, donde fluye la sangre de personas inocentes
en una agonía que gotea.
Incluso el arcoíris aquí termina su brillo
gritando y cayendo en cenizas.
Oscuridad, aquí donde incluso los dioses sufren
derramando sangre, su propia sinfonía del pecado,
donde el caos es la primera nota de las almas perdidas.
Aquí escucho esa melodía
a través de la eternidad sin sueño.
Es un grito por la belleza,
es un llamado de la oscuridad.
Aquí muero a lo largo de los siglos
sintiendo los secretos de la eternidad,
escuchando los gritos de almas
muertas y moribundas.
Muerte... Oscuridad...