Kirjoitan
Aavikolta tuulee, lyden saluunan ovet kii,
on nurkassa piano sen rell aaveet tanssivat balettii.
on seinn naulittu ss, naula on lpi sydmen,
ja min seison tss kun aaveet tarttuvat ksiini kuiskien.
Ne vievt mut baaritiskille tarjoten iloliemin,
juovun ja pyydn pianistia soittamaan svelmn,
jossa on tuuli ja vesi, niitty ja omenapuu, aavikon laidalta tuulee
on kaunista se mit muistoissain tapahtuu.
kirjoitan, seiniin autiotalojen, kirjoitan kuinka sinua tarvitsen,
kirjoitan rappukytvviin yksinisten.
kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan.
saammun jaa uneksin intiaanista joka mua opettaa,
ett ihmisill on siivet ja rakastavaisilla luvattu maa,
tuo vanhaa intiaaninainen rukoilee unessa puolestani,
se sirottaa liekkeihin tuhkaa ja min nen sinun kasvosi edessni.
hern siihen kun saluunastani juoksee joku pois,
se ei ole aave joka mieltni kiusata vois.
min tiedn ett olit tll jossakin,
ei ole niitty eik vett joka omenapuutamme kaastelisi kauemmin.
kirjoitan, seiniin autiotalojen, kirjoitan kuinka sinua tarvitsen,
kirjoitan rappukytvviin yksinisten.
kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan.
nyt kirjoitan, seiniin autiotalojen, kirjoitan kuinka sinua tarvitsen,
kirjoitan rappukytvviin yksinisten.
kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan.
kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan
Escribo
Desde el desierto sopla el viento, golpeo las puertas del salón,
en la esquina hay un piano donde los fantasmas bailan ballet.
En la pared clavado está un clavo que atraviesa el corazón,
y aquí me encuentro mientras los fantasmas toman mis manos susurrando.
Me llevan al mostrador del bar ofreciéndome el elixir de la alegría,
me embriago y pido al pianista que toque una melodía,
donde haya viento y agua, pradera y manzano, desde el borde del desierto sopla el viento,
es hermoso lo que sucede en mis recuerdos.
Escribo en las paredes de las casas abandonadas, escribo cómo te necesito,
escribo en los pasillos de los solitarios.
Escribo, escribo, escribo.
Me despierto y sueño con un indio que me enseña,
que los humanos tienen alas y los amantes tienen una tierra prometida,
aquella anciana india reza en sueños por mí,
dispersa cenizas en llamas y veo tu rostro frente a mí.
Despierto cuando alguien corre fuera de mi salón,
no es un fantasma que pueda atormentar mi mente.
Sé que estuviste aquí en algún lugar,
no hay pradera ni agua que acaricie nuestros manzanos por más tiempo.
Escribo en las paredes de las casas abandonadas, escribo cómo te necesito,
escribo en los pasillos de los solitarios.
Escribo, escribo, escribo.
Ahora escribo en las paredes de las casas abandonadas, escribo cómo te necesito,
escribo en los pasillos de los solitarios.
Escribo, escribo, escribo.
Escribo, escribo, escribo