Mirah
istun sateenkaaren siltaa yksinäin
vain levotonta virran juoksua vierelläin
niin kauan kesti kun juoksin vastatuuleen lähelles
sateenkaaren luona en tuntenut tuskaa
kesämekon tuoksu täyttää muistojeni tien
vielä vähän aikaa sen kyyneleeni luo vien
huulet kättä vasten etsin jostain sun huutoas
sateenkaaren luona ei mua kuule kukaan
mirah, mirah
et tullut mua kesämekossa vastaan
mirah, mirah
et tullut edes sanomaan näkemiin
näen sateen ja auringon, on kettujen häät
pääni polvien välissä muurahaisten leikkivän nään
minun rakkauteni sattui päivään värien
sateenkaaren luona kyynel värinsä muuttaa
olen tullut paikkaan mistä näen yli merien
ilman sinua sydämestäni valuu veri viimeinen
ja mustarastaan huuto kaukaa vastarannalta soi
sateenkaaren luona ei mua kuule kukaan
mirah, mirah
et tullut mua kesämekossa vastaan
mirah, mirah
et tullut edes sanomaan näkemiin
Mirah
Estoy de pie solo en el puente del arcoíris
solo, con el inquieto fluir del río a mi lado
durante tanto tiempo corrí hacia el viento en contra, acercándome
junto al arcoíris no sentí dolor
El aroma del vestido de verano llena el camino de mis recuerdos
por un poco más de tiempo llevaré mis lágrimas hacia él
buscando tus labios contra mi mano, buscando tu grito en algún lugar
junto al arcoíris, nadie me escucha
Mirah, Mirah
no viniste a mi encuentro con un vestido de verano
Mirah, Mirah
ni siquiera viniste a decir adiós
Veo la lluvia y el sol, es la boda de los zorros
con mi cabeza entre las rodillas veo a las hormigas jugar
mi amor golpeó el día con colores
junto al arcoíris, la lágrima cambia su color
He llegado a un lugar desde donde veo más allá de los mares
sin ti, la última gota de sangre se escapa de mi corazón
y el canto del mirlo suena desde la orilla opuesta
junto al arcoíris, nadie me escucha
Mirah, Mirah
no viniste a mi encuentro con un vestido de verano
Mirah, Mirah
ni siquiera viniste a decir adiós