Kerran pienessä kaupungissa
Päivät vaihtuu kuin eilenkin,
Ne lasin läpi nään.
Toinen toisensa perään nousevat.
Nähty on hyviä ja huonompia,
Sateisia ja aurinkoisia.
Tänään pakkanen tuli yllättäen
Pieneen kaupunkiin.
Puhalsi kylmät tuulensa,
Ikkunat suljettiin.
Kadut tyhjeni ihmisistä,
Outo tunne sydämissä.
Soitit mulle ja kysyit, missä oon
Ollut päivät nää,
Kun ei oo nähty ja sullakin on
Ollut ikävä.
Mut minne mennä, kun tuntuu, ettei tunne enää ketään?
Mitä tehdä kun tuntuu siltä?
Una vez en un pequeño pueblo
Los días pasan como si fuera ayer,
Los veo a través del cristal.
Uno tras otro se levantan,
He visto buenos y malos,
Lluviosos y soleados.
Hoy el frío llegó de repente
Al pequeño pueblo.
Sopló sus fríos vientos,
Las ventanas se cerraron.
Las calles se vaciaron de gente,
Una extraña sensación en los corazones.
Me llamaste y preguntaste dónde estoy
Estos días,
Cuando no nos hemos visto y también
Has estado extrañando.
Pero a dónde ir, cuando parece que ya no conoces a nadie?
Qué hacer cuando se siente así?