Voi Kuinka Me Sinua Kaivataan
Niin tyhjä taas kun olet pois tää talo on.
Me ovi haassa ollaan vain pois valo on.
Ja me talon kanssa kuunnellaan, kun sade lyö ikkunaan.
Voi, kuinka me sinua kaivataan!
Mä itkin vähän kun tiskasin ja lakaisin
Mä tahdon tähän taloon sinut takaisin.
Ja kun yksin sänkyyn kömmin, talo naristi nurkkiaan.
Voi, kuinka me sinua kaivataan!
Kuuletko tuulen riehuvan
Vastusta vailla ärtyneen?
Kuuletko meren kiehuvan
Hetkellä illan hämärtyneen?
Entä kuuletko keskeltä kaipuun hiljaisen,
Kun nimesi kiljaisen?
Minä onneton sinun tyynyliinaasi haistelin.
Turhaan murhetta vastaan taistelin.
Ja taas kyynelten seitsemän meren taakse
Minua laivataan.
Voi kuinka me sinua kaivataan!
Kuuletko tuulten riehuvan
Maailman merten kiehuvan?
Kuuletko tähtien hyminää
Maailman akselin jyminää?
Entä kuuletko keskeltä yön hiljaisen,
Kun nimesi kiljaisen?
Cómo Te Extrañamos
Tan vacía está la casa cuando te vas.
Estamos perdidos en la oscuridad, solo queda la luz.
Y con la casa escuchamos, cuando la lluvia golpea la ventana.
¡Cómo te extrañamos!
Lloré un poco mientras lavaba los platos y barría.
Quiero tenerte de vuelta en esta casa.
Y cuando me acurruco solo en la cama, la casa cruje en sus rincones.
¡Cómo te extrañamos!
¿Escuchas el viento rugir
Sin resistencia, irritado?
¿Escuchas el mar hirviente
En el momento en que la noche se oscurece?
Y ¿escuchas en medio del silencio del anhelo,
Cuando grito tu nombre?
Desdichado, olí tu funda de almohada.
En vano luché contra la tristeza.
Y de nuevo, más allá de los siete mares de lágrimas,
Me embarcan.
¡Cómo te extrañamos!
¿Escuchas el rugir de los vientos
Y el hervir de los mares del mundo?
¿Escuchas el murmullo de las estrellas
Y el retumbar del eje del mundo?
Y ¿escuchas en medio de la noche silenciosa,
Cuando grito tu nombre?