Sinae
Valvotaan
kuunnellaan joka suuntaan.
Mikään ei voi yllättää.
Lusikkaan
piiloudutaan peiton alle
näin kaunista ei saa särkymään.
Niin vuokses menisin liekkeihin
parkumatta palaisin.
Olla parempi tahtoisin.
Sinä se oot.
Torjutaan,
taistellaan sitä vastaan
joka yrittää meidät erottaa.
Vaikka pelottaa,
vaikka tuntuu että paha painaa liikaa
kaksin voi sen kantaa.
Niin vuokses menisin liekkeihin
parkumatta palaisin.
Olla parempi tahtoisin.
Sinä se oot.
Ja niin vaikka halkeaisin haavoihin
sinä voitehista vanhin
korjaat mut kokoon taas.
Sinä se oot.
(Niin...)
(..niiin...)
(niiin..)
(Niin.)
Niin vuokses menisin liekkeihin,
parkumatta palaisin.
Olla parempi tahtoisin.
Sinä se oot
ja niin
vuokses menisin liekkeihin,
halkeaisin haavoihin,
olla parempi tahtoisin.
Sinä se oot.
(Sinä se oot)
Sinae
Valvamos
escuchamos en todas direcciones.
Nada puede sorprendernos.
En la cuchara
nos escondemos bajo las mantas
así de hermoso no debe romperse.
Por ti iría a las llamas
sin llorar regresaría.
Quisiera ser mejor.
Tú eres.
Rechazamos,
luchamos contra eso
que intenta separarnos.
Aunque dé miedo,
aunque parezca que el mal pesa demasiado
juntos podemos soportarlo.
Por ti iría a las llamas
sin llorar regresaría.
Quisiera ser mejor.
Tú eres.
Y así aunque me rompa en heridas
tú, la más antigua de las pomadas
me vuelves a armar.
Tú eres.
(Por ti...)
(...sí...)
(sí...)
(Por ti.)
Por ti iría a las llamas,
sin llorar regresaría.
Quisiera ser mejor.
Tú eres
y así
por ti iría a las llamas,
me rompería en heridas,
quisiera ser mejor.
Tú eres.
(Tú eres)