Pitäisi
on aamu
mua sattuu silmiin niin
et tuntuu et painajaiset jääny silmiini kii
mut mä nousen
etsin ensin housut ja paidan
housut on OK mut paidan mä vaihdan
hoipertelen keittää kahvii
sit täytyy istua
kuus tuolii silti yksin täytyy istuu ja
ja oottaa sitä iskuu joka oottaa mua
mä oon niin väsyny aina kun mul ei oo sua
mä join sit kahvii se maistu aamuiselle
nousen ylös kävelen peilin ohi
näytän haamuiselle
makuhuoneest etsin sukkaa seast muistojen
se on ku etsis neulaa keskelt muistojen
annan olla, jatkan matkaani röökille
aamurööki maistu eilisille kyynelille
sisäl pään enää palanen mua
mä oon niin typerä kun mul ei oo sua
sitä pitäisi kai
jo viimein luovuttaa
sitä pitäisi kai
jo päästää irti
sitä pitäisi kai
opetella elämään
päivät menee mutta hetket satuttaa
pistän kengät jalkaan
sidon nauhat kiinni
takkii en tarvii, ulkon paistaaki niin
et on lämmin, kaikki on kaunist ku sä
jos voisin tuntee olis ihan hyvä olla tässä
lähden kävelee ilman päämäärää
menen minne vaan ikinä mun pää määrää
ilma saa fiiliksen et voisin onnistua
mut mä en siihen pysty kun mul ei oo sua
vastaan tulee dalmatialainen ja nainen
koira vanha, tukeva
nainen samanlainen
nainen käskee koiraa seuraamaan ja noutamaan
viimeset pätemiset ennen omaa noutajaa
kotiin palattuani kuulen äänet tyhjyyden
hiljaisuuden, kaipuun, sen kylmyyden
jos mä nyt kuolisin ei kukaan kaipais mua
mä en kato välitä kun mul ei oo sua
sitä pitäisi kai
jo viimein luovuttaa
sitä pitäisi kai
jo päästää irti
sitä pitäisi kai
opetella elämään
päivät menee mutta hetket satuttaa
Debería
es mañana
me duelen los ojos tanto
que siento que las pesadillas se quedan grabadas en mis ojos
pero me levanto
busco primero los pantalones y la camisa
los pantalones están bien pero cambio la camisa
tambaleándome preparo café
luego debo sentarme
seis sillas pero debo sentarme solo
y esperar ese golpe que me espera
estoy tan cansado siempre cuando no estás
tomé café sabía a la mañana
me levanto y paso frente al espejo
parezco fantasmal
en el dormitorio busco un calcetín entre recuerdos
es como buscar una aguja en un pajar de recuerdos
dejo estar, sigo mi camino hacia el cigarrillo
el cigarrillo matutino sabe a lágrimas de ayer
dentro de mi cabeza solo queda un pedazo de mí
soy tan tonto cuando no estás
supongo que debería
finalmente rendirme
supongo que debería
dejar ir
supongo que debería
aprender a vivir
días pasan pero los momentos duelen
me pongo los zapatos
atar los cordones
no necesito abrigo, afuera brilla tanto
que hace calor, todo es hermoso como tú
si pudiera sentir sería bueno estar aquí
salgo a caminar sin rumbo
voy a donde mi mente decida
el aire me da la sensación de que podría tener éxito
pero no puedo porque no estás
me encuentro con un dálmata y una mujer
perro viejo, robusto
mujer similar
la mujer le ordena al perro que la siga y traiga
últimas órdenes antes de su propio final
al regresar a casa escucho los sonidos del vacío
el silencio, la añoranza, su frialdad
si muriera ahora nadie me extrañaría
no me importa porque no estás
supongo que debería
finalmente rendirme
supongo que debería
dejar ir
supongo que debería
aprender a vivir
días pasan pero los momentos duelen