Kupla kimaltaa
Mä ruuvaan irti sydämen,
Rennosti taskuun heitän sen.
Mä säädän jalat kulkemaan
Paratiisiin ihanaan:
Toiveitten tunkio, sielu tuskiemme.
Mä tiedän sen ja kuljen vaan
Läpi satumaan.
Mun omatunto janoaa
Puhdasta ruumista päälle maan.
Mä syötän koiralleni sen
Omatuntoni hiljaisen.
Autuus on hiljainen, tunne tunnoton tää.
Mä tiedän sen ja kuljen vaan
Ja kupla kimaltaa.
En kuule (en kuule), en näe (en näe),
Olen puhdas ihminen.
Ei mua lankeemaan saa
Tuo lanteitaan värisyttelevä nainen.
Mä pelkään (mä pelkään), se tulee (se tulee),
Syö minut jättiläishampurilainen.
Mä pelkään (mä pelkään), se puree (se puree),
Jalostamani raakalainen.
Mä pelkään (mä pelkään), se tulee (se tulee),
Syö minut jättiläishampurilainen.
Mä pelkään (mä pelkään), se puree (se puree),
Jalostamani raakalainen.
On pelko harhaa, pois sen saa
Kuka vaan, kun omistaa.
Ei materia tuskaa nää,
Ei vuoda verta teräspää.
Ihana elämä! Tyhjä, täydellinen.
Mä tiedän sen ja kuljen vaan
Läpi satumaan
Ja kupla kimaltaa.
Brillo de burbuja
Desenroscando el corazón,
Con desenfado lo lanzo al bolsillo.
Ajusto mis pasos hacia
El paraíso encantador:
Montón de deseos, alma de nuestras penas.
Lo sé y simplemente camino
A través del cuento de hadas.
Mi conciencia anhela
Un cuerpo puro sobre la tierra.
Alimento a mi perro con eso,
Mi conciencia silenciosa.
La felicidad es silenciosa, este sentimiento insensible.
Lo sé y simplemente camino
Y la burbuja brilla.
No escucho (no escucho), no veo (no veo),
Soy un ser humano puro.
No me harán caer
Esa mujer que agita sus caderas.
Temo (temo), viene (viene),
Me devora una hamburguesa gigante.
Temo (temo), muerde (muerde),
La bestia que he creado.
Temo (temo), viene (viene),
Me devora una hamburguesa gigante.
Temo (temo), muerde (muerde),
La bestia que he creado.
El miedo es una ilusión, se disipa
Para cualquiera que lo posea.
No hay dolor en lo material,
No fluye sangre de acero.
¡Vida encantadora! Vacía, perfecta.
Lo sé y simplemente camino
A través del cuento de hadas
Y la burbuja brilla.