Olen toki, vain sen tiedän
Tieto on keksintö pirun,
Sen vallassa, kuumeessa, tuskassa virun.
En tahdo tietää, enkä opettaa,
Vaan tuntea ja oivaltaa.
Mä tajuan, et mitään tiedä en,
Ja se, mitä en tiedä, on se tuntematon.
Siis mä tiedän vain, et se tuntematon
On,
Se on.
Olen toki, vain sen tiedän,
Enkä sitäkään aina.
Olen toki, vain sen tiedän,
Eipä tieto päätä paina.
Olen toki, vain sen tiedän,
Enkä sitäkään aina.
Olen toki, vain sen tiedän,
Eipä tieto päätä paina.
Ei, tieto päätä paina ei.
Tieto sut huumaa ja vierottaa,
Estää näkemästä maailmaa.
Ja sä tiedät sanat ja tunnet kuvat,
Mut et tajuu enää Jumalaa.
Sä et tajuu enää Jumalaa!
Kun sä avaat suusi, niin lemahtaa
Haju homeisen kellarin.
Eikä luitten kalinaa kuunnella,
Kun on ääniä sydänten.
On myös ääniä sydänten!
Sé que solo sé eso
La información es una invención del demonio,
En su poder, en fiebre, en dolor me retuerzo.
No quiero saber, ni enseñar,
Sino sentir y comprender.
Entiendo que no sé nada,
Y lo que no sé es lo desconocido.
Así que solo sé que lo desconocido
Es,
Es.
Sé que solo sé eso,
Y ni siquiera siempre eso.
Sé que solo sé eso,
La información no pesa en la cabeza.
Sé que solo sé eso,
Y ni siquiera siempre eso.
Sé que solo sé eso,
La información no pesa en la cabeza.
No, la información no pesa en la cabeza.
La información te embriaga y aleja,
Impide ver el mundo.
Y sabes las palabras y sientes las imágenes,
Pero ya no entiendes a Dios.
¡Ya no entiendes a Dios!
Cuando abres la boca, huele
A olor a sótano mohoso.
Y no se escucha el crujir de los huesos,
Cuando hay voces de corazones.
¡También hay voces de corazones!