Kun Lyömme Jumalan Kodin Liekkeihin
Kun lyömme Jumalan kodin liekkeihin roihuaa hyvyys tuhkaksi tulessa.
Merkki Jumalan, kuten myös teidän uskonne, kuolemasta.
Mielenne on tyhjä, täynnä tuhkaa.
Kristus on poissa.
Raiskaamme Neitsyt Marian, seivästämme Äitinne tulenhehkuisin siemenin.
Kylvämme häneen kuoleman joka on yllenne syntyvä.
Teemme maan allanne hedelmättömäksi, kylmää hohkaavaksi ja mustaksi.
Katsokaa, liekit lyövät taivaalle, kansanne Isä mädäntyy autioon paratiisiinsa.
Tappakaa itsenne!
Me tuomme teille ikuisen kuoleman, me tuomme teille lopun.
Teitä ei kukaan tule ikinä kaipaamaan.
Te olette pian poissa, ikuisesti.
Uljaan pohjoisen mahdin murskaamina.
Cuando golpeamos el hogar de Dios en llamas
Cuando golpeamos el hogar de Dios en llamas, la bondad arde en cenizas en el fuego.
La señal de Dios, al igual que su fe, es la muerte.
Sus mentes están vacías, llenas de cenizas.
Cristo se ha ido.
Violaremos a la Virgen María, clavaremos a su madre con semillas ardientes.
Sembraremos en ella la muerte que nacerá sobre ustedes.
Convertiremos su tierra en estéril, fría y negra.
Miren, las llamas golpean el cielo, su padre se corrompe en su paraíso desolado.
¡Maten a ustedes mismos!
Les traemos una muerte eterna, les traemos el fin.
Nadie los extrañará nunca.
Pronto desaparecerán, para siempre.
Aplastados por el poder del norte valiente.