Sinulle, Mätänevä Jehova
Viimeisen taistelun olemme käyvä kuoleman myrskyssä...
Me murskaamme kristityn elämän, katsomme mätänevän Jehovan itkevän tuhat haavaa ruumiissaan!
Tuhat haavaa tuhannesta naulasta, myrkyn mustaamasta, kuolemalla tahratusta.
Nauramme, katsomme kansanne hukkuvan mätäiseen kyynelmereen.
Jehovan sokeista silmistä (virranneeseen)!
Yhä he seuraavat sinua, Jehova!
Olkoon niin, tappurakruunun kantaja!
Kulkekoot he perässäsi ikuiseen kuolemaan!
Kulkekoon heikko kansa valheellisuuden tahraamaa polkuasi!
He mätänevät laillasi, yksi jälkeen yhden, kaatuen, hajoten pirstaleiksi löyhkäävää saastaa!
Poloiset kristityt, me tapamme teidät, vaikka joukkonne onkin valtava!
Olette niin paljon heikompia, Jehovan mädännäisyyden raatelemia...
Para ti, Jehová podrido
En la última batalla que libraremos en la tormenta de la muerte...
Destrozamos la vida del cristiano, vemos a Jehová podrirse llorando mil heridas en su cuerpo!
Mil heridas de mil clavos, ennegrecidas por veneno, manchadas de muerte.
Nos reímos, vemos a tu gente ahogarse en un mar de lágrimas podridas.
De los ojos ciegos de Jehová (fluyendo)!
¡Todavía te siguen, Jehová!
¡Que así sea, portador de la corona de espinas!
¡Que sigan detrás de ti hacia la muerte eterna!
¡Que el débil pueblo siga tu camino manchado de falsedad!
Se pudren como tú, uno tras otro, cayendo, desmoronándose en fragmentos de hedionda impureza!
¡Pobres cristianos, los mataremos, aunque su multitud sea enorme!
Son mucho más débiles, destrozados por la podredumbre de Jehová...