Vala Pedolle
Veri herättää minut jälleen
Usvan noustessa tuhkasta
Myrskyn äänien tervehdykset
Hiljaisuuden pirstovat
Tätä paikkaa ei tunne kukaan
Mutta pelkonsa tunnustavat
Ristinkantajat vaivatta riivaan
Kuvilla heidän kauhuistaan
Avaan mustan arkkuni
Ja nousen syleilyysi
Öisen raikkaan ilman
Ja pakkasen kirpeyteen
Sisimpääni ravistaa
Tämän pimeyden viehätys
Mestarimme lupaukset
Ikuisuudessa kaikuvat
Kohtalonne on ennustettu
Kaiverrettuna lihaanne
Teljettynä kuin rotat loukkuun
Suuren pedon armoille
Nämä huoneet tulvivat vihaa
Täällä elävät sielujen huudot
Veri herättää kaiken jälleen
Kylmään loistoon uljaaseen
Vala Pedolle
Veri me despierta una vez más
Cuando la niebla se eleva de las cenizas
Los saludos de los sonidos de la tormenta
Rompen el silencio
Nadie conoce este lugar
Pero reconocen sus miedos
Los portadores de la cruz fácilmente me atormentan
Con imágenes de sus horrores
Abro mi ataúd negro
Y me levanto hacia tu abrazo
El aire fresco de la noche
Y el frío cortante
Sacuden mi ser
El encanto de esta oscuridad
Las promesas de nuestro maestro
Resuenan en la eternidad
Su destino está predicho
Grabado en su carne
Encerrados como ratas en una trampa
A merced de la bestia
Estas habitaciones rebosan de odio
Aquí resuenan los gritos de las almas
La sangre despierta todo de nuevo
En un esplendor frío y valiente