Palavan Tyhjyyden Syvyyksiin
Tänä yönä sukellan mysteereihin,
Palavan tyhjyyden aaltoihin...
Läpi luomani portin myrskyisään
Tuskaan, kuoleman pimeään...
Olen muinaisena syntynyt,
Luojana ja tuhoajana
Meret silmiltäni siirtänyt,
Avannut katseen laajana...
Olen jokaista elämän aamua
Väistänyt haudan pimeyteen
Ja silmäni kaipaavat sammua
Väsyneinä elämän turhuuteen
Tänä yönä sukellan mysteereihin,
Palavan tyhjyyden aaltoihin...
Läpi luomani portin myrskyisään
Tuskaan, kuoleman pimeään...
Suljen vihdoin silmäni maailmalta
Jonka janon rajat hiipuvat
Ylläni kuohuu veren pinta,
Sieluni synkät näyt kaatuvat...
Tuhansien vuosien muistoista
Liian harva etsii vastauksia
Todellinen oppi ei nouse tuhkasta,
Kivisen ruumiini elon kausia
Ei kukaan pysty palauttamaan
Hautani usvan sulkiessa
Julman loistonsa kuolemaan...
Salainen ja etsitty on poissa...
Elävän ahneuden askeleet
Kaikuvat hiljeten petokseen,
Juokaa viinin kappaleet
Janonne turhaan hurmokseen...
Salainen ja etsitty on poissa...
Hasta las profundidades del vacío ardiente
Esta noche me sumerjo en los misterios,
En las olas del vacío ardiente...
A través del portal que he creado hacia la tormenta,
Hacia el dolor, la oscuridad de la muerte...
He nacido como un ser antiguo,
Como creador y destructor
He apartado los mares de mis ojos,
He abierto mi mirada ampliamente...
He evitado cada amanecer de la vida
Dirigiéndome hacia la oscuridad de la tumba
Y mis ojos anhelan apagarse
Cansados de la vanidad de la vida
Esta noche me sumerjo en los misterios,
En las olas del vacío ardiente...
A través del portal que he creado hacia la tormenta,
Hacia el dolor, la oscuridad de la muerte...
Finalmente cierro mis ojos al mundo
Cuyos límites de sed se desvanecen
Sobre mí se agita la superficie de la sangre,
Mis oscuros sueños se desploman...
De los recuerdos de miles de años
Pocos buscan respuestas
La verdadera sabiduría no surge de las cenizas,
Las épocas de mi cuerpo de piedra
Nadie puede devolver
Cuando la niebla de mi tumba se cierra
Con su cruel brillo hacia la muerte...
El secreto y buscado se ha ido...
Los pasos de la codicia viviente
Resuenan silenciosamente en el engaño,
Beban los fragmentos del vino
En vano hacia su embriaguez...
El secreto y buscado se ha ido...