Vettä Vasten
Hallava hiljaisuus vain ympärilläs,
aika ei liikkunut ollenkaan.
Toivoit et osaisit siirtää käsilläs
vuodet niin raskaat pois radaltaan.
Pohjaton ikävä olla maan päällä.
Muut oli meennet, sä rannalle jäit.
Elämä oli muualla, vain sinä täällä.
Tahdoit jo soutaa myrskyä päin.
Viimein on airot vettä vasten
Sodua virtaan valkeaan
Hetken vain onairot vettä vasten
Kulje minne sielus kaipaakaan.
Aavoja pitkin pois meennestä seilaat,
koskaan et kotiin palata vois.
Tyynestä pinnasta kasvojas peilaat,
luottamus lapsen on katseesta pois.
Viimein on airot vettä vasten
Souda virtaan valkeaan
Hetken vain on airot vettä vasten
Kulje minne sielus kaipaakaan.
Contra el agua
La silenciosa brisa a tu alrededor,
el tiempo no se movía en absoluto.
Esperabas poder desplazar con tus manos
los años tan pesados fuera de su curso.
Un anhelo profundo de estar en la tierra.
Todos se habían ido, tú quedaste en la orilla.
La vida estaba en otro lugar, solo tú aquí.
Ya querías remar contra la tormenta.
Finalmente los remos contra el agua,
remando hacia la corriente blanca.
Solo por un momento los remos contra el agua,
ve a donde tu alma anhele.
Navegas lejos de donde has estado,
nunca podrías regresar a casa.
Reflejas tu rostro en la superficie tranquila,
la confianza de un niño se ha ido de tu mirada.
Finalmente los remos contra el agua,
remando hacia la corriente blanca.
Solo por un momento los remos contra el agua,
ve a donde tu alma anhele.