Kansallispaeivae
Yksi hakkaa vastasyntyneellä toisen kasvoja,
kolmas ajaa irvistellen vanhaa kuorma-autoa.
Levittävät vitkaan kumousryhmän iskulauseita.
Presidentti saapuu tarkastamaan valtakuntaansa.
Presidentin tuttavaitten luona pyörii armeija,
uuden asteen koulutuksen hyperampiaisia
Vastapuoli kansa siis on saanut täyteen mittansa,
he käyttävätkin aseenaan SDP-muurahaisia.
Nyt mä sulle kerron kaiken sen,
josta muuten vaikenen.
Suuren kuolon juhlapäivä tänään on
niinkuin huomenna ja eilenkin - sekaisin
Muurahaiset soluttautuu presidentin nivuusiin.
Sieltä paha myrkky hiipii hiljaa suoraan aivoihin.
Pikkuhiljaa presidentti sulaa kukkatapettiin,
törmää siellä oikein kunnon pelkokansan ihmisiin.
Hän hyppää vanhaan haalaariin,
työläislaulut soi, (en saa selvää)
Nyt mä sulle kerron kaiken sen,
josta muuten vaikenen.
Suuren kuolon juohlapäivä tänään on.
Niinkuin huomenna ja eilenkin - sekaisin
Niin sekaisin...
Día Nacional
Uno golpea las caras de los recién nacidos,
un tercero conduce una vieja camioneta con una mueca en la cara.
Diseminan lentamente consignas revolucionarias del grupo.
El presidente llega a inspeccionar su reino.
En las casas de los amigos del presidente hay un ejército,
criaturas hiperactivas de nueva educación.
El pueblo contrario ha alcanzado su límite,
utilizan hormigas SDP como arma.
Ahora te contaré todo,
sobre lo que de otro modo callaría.
Hoy es el gran día de la muerte
como ayer y mañana - todo mezclado.
Las hormigas se infiltran en la ingle del presidente.
Desde allí, el veneno malvado se desliza silenciosamente hacia el cerebro.
Poco a poco el presidente se derrite en el papel tapiz de flores,
se encuentra con la gente del pueblo temeroso.
Se pone un viejo mono de trabajo,
las canciones de los trabajadores suenan, (no entiendo)
Ahora te contaré todo,
sobre lo que de otro modo callaría.
Hoy es el gran día de la muerte.
Como ayer y mañana - todo mezclado.
Tan confuso...