Minä Sinua Vaan
Ihmiset kuin mantraa sitä toistelee
Entä jos sen voima niin vain vähenee
En sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa
Enkä sanoo ääneen en ees kirjoittaa
Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
Niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Ja jos joku päivä sinä enää et
Sittenkin ois mulla selvät sävelet
Vaihtokauppaa käyvät toiset tunteillaan
Minä tiedän että sua ainiaan
Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
Niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Ja jos joskus syliin mustan maan
Mä sua joudun kantamaan
Niin minä sinua vaan
Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
Niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Ja jos joskus syliin mustan maan mä sua joudun kantamaan
Niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Solo a Ti
La gente como un mantra lo repite una y otra vez
Pero ¿y si su poder solo disminuye?
No quiero gastar esa gran palabra
Ni siquiera decirlo en voz alta o escribirlo
Como una osa con sus crías y el creador con sus creaciones
Así solo a ti
Aunque se acabe el pan, incluso si el agua se agota, uno se mantendría
Solo a ti
Y si algún día ya no estás
Aun así tendría claras melodías
Otros hacen trueques con sus sentimientos
Sé que siempre te tendré
Como una osa con sus crías y el creador con sus creaciones
Así solo a ti
Aunque se acabe el pan, incluso si el agua se agota, uno se mantendría
Solo a ti
Y si alguna vez en brazos de la tierra oscura
Tengo que cargarte
Así solo a ti
Como una osa con sus crías y el creador con sus creaciones
Así solo a ti
Aunque se acabe el pan, incluso si el agua se agota, uno se mantendría
Solo a ti
Y si alguna vez en brazos de la tierra oscura tengo que cargarte
Así solo a ti
Aunque se acabe el pan, incluso si el agua se agota, uno se mantendría
Solo a ti