Lunta Ja Enkeleitä
Sateessa seisoi joku jota kai rakastin.
Sinä kylmänä iltana häntä suutelin.
Ja taivas itki mun ihollani
mikset sanonut laita silmät kii,
nyt on pimeää.
Oltiin vain hiljaa eikä kuiskattu
Vain hellästi lupasit et lähde pois luotani
Olin niin hiljaa kuin uskalsin.
Mikset sanonut vasten ihoasi
on niin kylmä olla.
Ulkona satoi lunta ja enkeleitä
Hiuksiini sulaa mun kyyneleitä.
Ulkona satoi lunta ja enkeleitä.
Mikset sanonut laita silmät kii,
ja suutele mua.
Vaikka olisin halunnut itkeä sut luotani
sä jäit kuin jokin pyytäisi.
Hengitin huuliltasi elämää.
Mikset luvannut että olet siinä,
kunnes nukahdan.
Ulkona satoi lunta ja enkeleitä
Hiuksiini sulaa mun kyyneleitä
Ulkona satoi lunta ja enkeleitä.
Mikset sanonut laita silmät kii,
ja suutele mua.
.. ja suutele mua.
Luna y Ángeles
En la lluvia alguien estaba de pie a quien quizás amaba.
En esa fría noche lo besé.
Y el cielo lloraba sobre mi piel,
¿por qué no dijiste 'cierra los ojos',
ahora está oscuro.
Solo estábamos en silencio, sin susurros,
Solo prometiste suavemente no alejarte de mí.
Estaba tan callado como pude.
¿Por qué no dijiste contra tu piel,
es tan frío estar aquí?
Afueran caía nieve y ángeles,
En mi cabello se derriten mis lágrimas.
Afueran caía nieve y ángeles.
¿Por qué no dijiste 'cierra los ojos',
y bésame?
Aunque quería llorar por alejarte de mí,
Te quedaste como si algo te lo pidiera.
Respiraba vida de tus labios.
¿Por qué no prometiste que estarías ahí,
hasta que me duerma?
Afueran caía nieve y ángeles,
En mi cabello se derriten mis lágrimas.
Afueran caía nieve y ángeles.
¿Por qué no dijiste 'cierra los ojos',
y bésame?
.. y bésame.