Ohikiitävää
Tuuli hiuksillaan
hiekkaa varpaissaan
silmin hehkuvin
tyttö naapurin, öihin valkeisiin
kanssas kauniit niin
kesät kuljettiin
Enkä milloinkaan
tullut kertomaan
salaa iltaisin, meistä haaveilin
Siitä kuinka jäät, mun syliin kiihkeään
kun aamu hämärtää
Joskus vieläkin, talviaamuisin
mietin missä meet
onko vastanneet
vuodet unelmiis
Minkäläinen tie, sulle annettiin
Niin kaikki ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää
Kuuman heinäkuun, yössä hehkuen
sanoit pakahtuu, mun sydän janoinen
pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan
onnen saavuttaa.
Tyttö naapurin, silmin palavin, suuren maailmaan,
Käytkö vieläkin?
Kaikki aikanaan, kun turha riisutaan
Saitko rakastaa?
Ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää.
Niin ohikiitävää
ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää
kun pihan poikki kuljet, ja jäljet häviää.
Ohikiitävää
Mitä toivot että jää
Efímero
El viento en su cabello
arena entre sus dedos de los pies
con ojos brillantes
la chica de al lado, en noches blancas
contigo tan hermosa
pasamos los veranos
Nunca llegué
a contarte en secreto por las noches
que soñaba contigo
sobre cómo te quedabas
en mis brazos apasionados
cuando el amanecer se acerca
A veces todavía, en las mañanas de invierno
me pregunto dónde estás
tus sueños han sido respondidos
a lo largo de los años
¿Qué tipo de camino te dieron?
Todo es efímero
la nostalgia y la alegría que vibra en cada momento
¿Qué esperas que quede
cuando cruzas el patio
y las huellas desaparecen?
En un caluroso julio, brillando en la noche
dijiste que mi corazón sediento
se desbordaba
no se debe temer, si alguna vez
se quiere alcanzar la felicidad
La chica de al lado, con ojos ardientes, en un mundo grande
¿Sigues visitando?
Todo a su debido tiempo, cuando lo innecesario se quita
¿Pudiste amar?
Efímero
la nostalgia y la alegría que vibra en cada momento
¿Qué esperas que quede
cuando cruzas el patio
y las huellas desaparecen?
Así de efímero
la nostalgia y la alegría que vibra en cada momento
¿Qué esperas que quede
cuando cruzas el patio
y las huellas desaparecen?
Efímero
¿Qué esperas que quede