Onnen Tähdet
Kirjastossa istuu aina iltaisin.
Lukee siellä lainaamansa romaanin.
Kun kaupat menee kiinni
se kiertää ostarin
vielä kerran hidastuvin askelin.
Sen naapurit kai tietää,
vaikkei puhu ääneen.
Joka loppiainen sukulaiset muistuttaa:
Synnyit maailmaan alla onnen tähtien.
Ei vastaa sanaakaan mutta silmät tulta lyöden
kauniisiin kasvoihin hymyn taistelee.
Vielä jonnekkin onnentähden mä teen!
Koulussa sen kirjoitukset ääneen luetaan.
siitä opettajat sanoo aina niin;
Tuosta työstä me tullaan kyllä vielä kuulemaan.
Ja se kirjoittelee niihin aineisiin
kuinka sunnuntaisin perhe harrastaa
ja vieraatkin voi tulla kylään ihan milloin vaan.
Synnyit maailmaan...
Synnyit maailmaan...
Synnyit maailmaan...
Synnyit maailmaan...
Bajo las estrellas de la suerte
En la biblioteca siempre se sienta por las tardes.
Lee allí la novela que ha tomado prestada.
Cuando las tiendas cierran
da vueltas por el centro comercial
una vez más, con pasos más lentos.
Sus vecinos quizás lo saben,
aunque no lo mencionan en voz alta.
Cada día de Reyes los parientes recuerdan:
Naciste en este mundo bajo las estrellas de la suerte.
No responde una palabra, pero sus ojos brillan con fuego,
lucha por una sonrisa en su hermoso rostro.
¡Aún buscaré alguna estrella de la suerte!
En la escuela leen en voz alta sus escritos.
los profesores siempre dicen:
De ese trabajo aún escucharemos hablar.
Y escribe en esos ensayos
cómo los domingos la familia se divierte
y los invitados pueden venir a casa en cualquier momento.
Naciste en este mundo...
Naciste en este mundo...
Naciste en este mundo...
Naciste en este mundo...