Sitä Jotakin
Autoretket öisin sun kanssas
en niitä lakannut oo muistamasta
Kirkon portaat, kylän kaksi siltaa
niitä mukana vien niin kuin lasta
Nyt jo hiljentyneen raitin vartta
vastarakastuneet kuljettiin
Tämä oli silloin mun maailma
tänään tuttu ja vieras niin
Minä yöt ja päivät ootin
sitä jotakin, sitä jotakin
Minne kuljin, miten muutuin
nopeasti niin kaikki kävikin
Ja tuo rouva, tuo kioskin myyjä
oikein jos tunnistin
taisi olla tytöistä yksi
joita pyörälläni kuljetin
Puut ja pensaat laitetut silloin
pihat jo on täyttäneet
Kentän laidalla miehet
pojat isiksi kasvaneet
Minä yöt ja päivät ootin
sitä jotakin, sitä jotakin
Minne kuljin, miten muutuin
nopeasti niin kaikki kävikin
Eso Algo
Excursiones nocturnas contigo
no he dejado de recordarlas
Las escaleras de la iglesia, los dos puentes del pueblo
los llevo conmigo como a un niño
Ahora a lo largo de la calle ya tranquila
los recién enamorados caminaban
Esto era mi mundo en ese entonces
hoy familiar y extraño a la vez
Yo esperaba noches y días
por eso algo, por eso algo
A dónde fui, cómo cambié
todo sucedió tan rápido
Y esa señora, la vendedora del quiosco
si la reconocí correctamente
parecía ser una de las chicas
que llevaba en mi bicicleta
Los árboles y arbustos plantados en ese entonces
los patios ya los han llenado
En el borde del campo los hombres
los chicos se han convertido en padres
Yo esperaba noches y días
por eso algo, por eso algo
A dónde fui, cómo cambié
todo sucedió tan rápido