Täysikuu
täysikuu yön valaisee
varjot unen karkottaa
mukanaan vie mua menneeseen
ja kiduttaa taas muistoillaan
viinipullon aukaisen
se voi mut uneen tuudittaa
vaan pelko tarttuu lasiin kristalliseen
ja lyö sen kivilattiaan
sirpaleet ei kerro tulevaa
vaan tutut kasvot jostain kaukaa heijastaa
refren':
täysikuu en missään rauhaa saa
sen valo sieluun tunkeutuu
täysikuuta sudet ulvoo taas
muistojen haudat avautuu
ja sudet yötä ulvoo taas
kerään pelon sirpaleet
pois kuivaan viinin katkeran
jossain sisälläni kuulen sen
naurusi suden ulvonnan
noidankehään jouduin taas
sen kehän mulle manasit
niin syvältä sait kerran haavoittaa
ja haavaan suolaa sirotit
noidankehäsi yön valo paljastaa sen tahdon rikkoa ja yöhön kadottaa
refren'
Luna llena
La luna llena ilumina la noche
Ahuyenta las sombras del sueño
Me lleva de vuelta al pasado
Y me atormenta con sus recuerdos
Abro una botella de vino
Que podría arrullarme al sueño
Pero el miedo se aferra al cristal
Y lo estrella contra el suelo de piedra
Los fragmentos no revelan el futuro
Sino que reflejan rostros familiares desde lejos
Estribillo:
La luna llena no me da paz en ningún lugar
Su luz se filtra en el alma
Los lobos aúllan de nuevo a la luna llena
Las tumbas de los recuerdos se abren
Y los lobos aúllan en la noche otra vez
Recojo los fragmentos del miedo
Alejando el amargo sabor del vino seco
En algún lugar dentro de mí escucho
Tu risa como el aullido de un lobo
De nuevo caigo en tu círculo maldito
El círculo que invocaste para mí
Una vez heriste tan profundamente
Y esparciste sal en la herida
La luz de la noche revela tu círculo maldito
Quiero romper su voluntad y perderme en la noche
Estribillo