Mikaeaen Ei Riitae
On viivasi kämmenen
Sanoit, liian monimutkainen
Se ylös johtaa ja monta uomaa kohtaa
Tiedätkö sen
Sä oot vain pieni ja huono ihminen
Aivan tavallinen
Et voi vain yhtä rakastaa kun maailma niin paljon tarjoaa
Sut yksi katse radaltaan suistaa
Et siinä luisussa mua voi muistaa
Sä oot kuin enkeli
Sanoi mulle arvokkaasti
Se luotas lenteli pois
Se ainut kertainen halunnut olla ois
Tiedätkö sen
Oon nainen äärellä kuumien lähteiden
Enemmän kuin tavallinen
Et voi vain yhtä...
Et voi vain yhtä rakastaa
Se sulle on aivan liikaa
Sulla kaikki lähtee vain siitä että mikään ei milloinkaan riitä, ei
Sä oot kuin ajopuu
Se sameaan veteen tottuu
Se virran imussa kelluu
Vaikka oot tässä, sä oot aina lähtemässä
Sä juokset aina karkuun
Et voi vain yhtä...
No es suficiente para Mikaeaen
En tu palma hay una línea
Dijiste, demasiado complicada
Que lleva hacia arriba y se encuentra con muchos arroyos
¿Lo sabes?
Eres solo un ser humano pequeño y malo
Totalmente común
No puedes amar solo a uno cuando el mundo ofrece tanto
Una mirada desviada te saca de la pista
En esa deriva, no puedes recordarme
Eres como un ángel
Me lo dijo con dignidad
Voló lejos de ti
La única vez que quiso ser
¿Lo sabes?
Soy una mujer junto a fuentes calientes
Más que común
No puedes amar solo a uno...
No puedes amar solo a uno
Es demasiado para ti
Todo para ti comienza con que nada nunca es suficiente, no
Eres como un tronco flotante
Se acostumbra al agua turbia
A la deriva en la corriente
Aunque estés aquí, siempre estás a punto de irte
Siempre corres huyendo
No puedes amar solo a uno...