En koskaan
Sieluuni sanasi kylminä satavat ja tunnen
Huurteisen hengityksen kasvoillani taas.
Rintaani työnnät hitaasti jäisen kiilan,
Kylmän puremat sanasi muka niin huolehtivaiset
Rivien välistä mut koettavat lannistaa.
Ei, en koskaan silti, ei, en koskaan
Suostu viimaasi tarttumaan ja tahtoosi taipumaan.
Ei, en koskaan silti, ei, en koskaan
Anna pakkasöittesi mua musertaa.
En koskaan!
Ei, et saa omaa elämääsi mun omaani sekoittaa.
Et saa huurteisiin houreisiisi mua uskomaan.
Et saa, en anna jäisen kielesi mua enää poroksi polttaa.
Ei! Ei!
En koskaan!
En koskaan!
Nunca lo haré
Tus palabras frías caen en mi alma
Y siento la respiración helada en mi rostro de nuevo.
Empujas lentamente una cuña helada en mi pecho,
Tus palabras frías mordiendo, pretendiendo ser cuidadosas
Intentan desanimarme entre líneas.
No, nunca lo haré, no, nunca
Aceptar tu viento y doblegarme a tu voluntad.
No, nunca lo haré, no, nunca
Dejar que tus noches heladas me aplasten.
Nunca.
No, no debes mezclar tu vida con la mía.
No me harás creer en tus delirios helados.
No permitiré que tu lengua helada me queme más.
¡No! ¡No!
Nunca lo haré!
Nunca lo haré!