395px

Gris

Korpiklaani

Harmaja

Kun joutui harmajan taa
Viel siivet hetken aikaa pois kurkottaa
Vaimean vaikerruksen voi kuulla niin kuin kuule hiljaisuuden
Jos siellä laulella voi sen soitto hangillani korkeaan soi
Vaan kerran vaikenevan kun kuulen pienen hankisirkuttajan
Niin laulu soi Sylvian

Yllä talven tähtitaivas, sen loiste lepää nietoksillaan
Siinä silti yksin hiljaa kuin haihtuvana
Täällä kerran kevään usko, sen tahto taipuu yön oksilla
Sinä silti vaiti kosket kuin haikeana
Vaikka minä hennon hauraimman aina käsiini suojaisin
Sinun minä pelkään tuuliin jo katoavan
Vaik' on aika aamun yksin tuo hanki kuiskaa kuin hiljaisin
Avaan kämmeneni, tunnen huurteen untuvan

Viel kantaa kätkyessään, saa sulat huoman huolet ymmärtämään
Vaikerruksen vaimeimman, ei salli huolta siitä huomattavan
Kun laulu soi Sylvian

Yllä talven tähtitaivas, sen loiste lepää nietoksillaan
Siinä silti yksin hiljaa kuin haihtuvana
Täällä kerran kevään usko, sen tahto taipuu yön oksilla
Sinä silti vaiti kosket kuin haikeana
Vaikka minä hennon hauraimman aina käsiini suojaisin
Sinun minä pelkään tuuliin jo katoavan
Vaik' on aika aamun yksin tuo hanki kuiskaa kuin hiljaisin
Avaan kämmeneni, tunnen huurteen untuvan

Sitä tahtoa ei tiedä, ei tunne sydän rajallinen
Vielä luona lehdon soi laulu kaipauksen

Gris

Cuando tienes gris
Toma tus alas por un tiempo
Puedes escuchar un gemido amortiguado mientras escuchas el silencio
Si hay un canto ♪ ♪ ♪ Puedo tocarlo alto
Pero una vez para callarme cuando oigo un pequeño gemido
Así que la canción tocaba Sylvia

Sobre el cielo estrellado invernal, su gloria descansa en su golondrina
Todavía solo en silencio como volátil
Aquí una vez que la fe de la primavera, su voluntad se dobla sobre las ramas de la noche
Pero sigues callado, tocas como una piadosa
Aunque sea el más frágil, siempre estaré en mis manos
Sabes, me temo que vas a desaparecer al viento
Pero es hora de la mañana sola que susurra como el más silencioso
Abro mi palma, siento la helada abajo

Y sin embargo, lleva escondido, hace que las plumas entiendan las preocupaciones de las plumas
El gemido de los más silenciados, no permite preocuparse por ello considerable
Cuando la canción está sonando Sylvia

Sobre el cielo estrellado invernal, su gloria descansa en su golondrina
Todavía solo en silencio como volátil
Aquí una vez que la fe de la primavera, su voluntad se dobla sobre las ramas de la noche
Pero sigues callado, tocas como una piadosa
Aunque sea el más frágil, siempre estaré en mis manos
Sabes, me temo que vas a desaparecer al viento
Pero es hora de la mañana sola que susurra como el más silencioso
Abro mi palma, siento la helada abajo

No conoces el testamento, no sientes que el corazón es finito
Todavía cerca de la arboleda había una canción de anhelo

Escrita por: Korpiklaani