Petoeläimen Kuola
Osmotar kaljan seppä
kulki peltojen perillä.
Pellonpekko ohran nosti,
ohra jo olueen jouti.
Hieroi Osmotar käsiä,
hieroi kerran, hieroi toisen,
siitä syntyivät eläimet,
maustehisten noutajaiset.
Haki mettä, kuusenkerkät,
mettähästä tarpeet nouti.
Osmotar sen oluen laittoi,
humalasta, ohrasesta.
Muttei käy tuo ohrajuoma,
lepäelee kalja kallis.
Siihen keksii keinon kumman
Osmotar oluen luoja.
"Nouda petoeläimen kuola,"
taistelusta kahden suuren.
Tuo se astiaan oluen,
"Nouda petoeläimen kuola,
siitä syntyy kaljan käynti."
Teki työtä käskettyä,
nouti tuolta karhun kuolan,
siitä silloin käymään lähti
tumma kalja tuoksuvainen.
La baba del animal salvaje
Osmotar, la cervecera
caminaba por los campos.
Pellonpekko levantó la cebada,
cebada que se convirtió en cerveza.
Osmotar se frotaba las manos,
una vez, y otra vez se frotaba,
de ahí nacieron los animales,
con un festín de especias.
Buscó miel, brotes de abeto,
de la selva trajo lo necesario.
Osmotar preparó la cerveza,
con lúpulo y cebada.
Pero esa cerveza no funciona,
la cerveza descansa costosa.
Entonces ideó un extraño plan
Osmotar, creadora de cerveza.