Arkunnaula
Maailma on kuoleman odotushuone
ja nimeäni
odotan sen penkillä kylmällä
Takaa verhojen katselen kuinka te
sotkette maailmaani
sille sotkulle vain nauretaan ylhäällä
Tämä maa on tyhjyyttä täynnä
täynnä kuolon ääniä
ankara tuuli taivaalta raivaa
esiin kylmiä tähtiä
viimeistä arkunnaulaa
juuri äsken naulattiin
ja lapsikuoro haudalla laulaa:
"Olkoon sitten niin"
Te olette niin pirun nuoria
teitä vain naurattaa
viihdytte, vaikka maailma on pielessä
Minä käyn neljättäkymmentä ja
arkku on jo ostettuna
ja hautapaikka aivan kirkon vieressä
Ja minä luovutan
luovutan
luovutan ja jään
viimein lepäämään
lepäämään
arkkuun viileään
El clavo del ataúd
Maailma on kuoleman odotushuone
ja nimeäni
odotan sen penkillä kylmällä
Desde detrás de las cortinas veo cómo ustedes
ensucian mi mundo
solo se ríen de ese desorden desde arriba
Esta tierra está llena de vacío
llena de sonidos de muerte
un viento implacable desde el cielo barre
frías estrellas
el último clavo del ataúd
acaba de ser clavado
y el coro infantil en la tumba canta: