Tuomittu
Kuun ympärillä on kehä
tähän hallayöhön loppuu kesä
kietoudun tiukasti vaatteiden sisään
kun kylmä tuuli puhaltaa
Mustan veden äärettömyys
vaiko omantunnon äänettömyys
minua houkuttelee tänne
kivikkoiseen rantaan
Ja jos jonkun sainkin kainaloon
tiesin, silti yksin oon
sen kauniin kukan kadotin
enkä koskaan saanut takaisin
puolestani anna ruumiisi
edestäni vuodata veresi
loputtomia ehtoja sanelin
yksin kuoliaaksi palelin
Tuomittu (x2)
Kuljemme yksin täällä
kyynelten kastelemia teitä
synkkyyden vankina etsimme muita
eksyneitä
Katselemme kuinka aallot
piiskaavat rannan kiviä
limaisen roskan sekaan
enkelten siipien höyheniä
(x2):
Ja jos jonkun sainkin kainaloon
tiesin, silti yksin oon
sen kauniin kukan kadotin
enkä koskaan saanut takaisin
puolestani anna ruumiisi
edestäni vuodata veresi
loputtomia ehtoja sanelin
yksin kuoliaaksi palelin
Tuomittu (x4)
Condenado
Alrededor de la luna hay un círculo
en esta noche helada termina el verano
me envuelvo firmemente dentro de la ropa
cuando el frío viento sopla
La inmensidad del agua negra
o el silencio de la conciencia
me atrae hacia aquí
a la costa rocosa
Y aunque tuve a alguien bajo mi brazo
sabía que aún así estoy solo
perdí la hermosa flor
y nunca la recuperé
por mi parte, no ofrezcas tu cuerpo
ni derrames tu sangre por mí
impuse condiciones interminables
solo me congelé hasta morir
Condenado (x2)
Caminamos solos aquí
caminos empapados de lágrimas
como prisioneros de la oscuridad buscamos a otros
perdidos
Observamos cómo las olas
azotan las piedras de la orilla
entre la suciedad viscosa
plumas de alas de ángeles
(x2):
Y aunque tuve a alguien bajo mi brazo
sabía que aún así estoy solo
perdí la hermosa flor
y nunca la recuperé
por mi parte, no ofrezcas tu cuerpo
ni derrames tu sangre por mí
impuse condiciones interminables
solo me congelé hasta morir
Condenado (x4)