Viittae Vaille Vainaa
Maailma on taipumaton.
Ei se huomaa miehen työtä.
Väsyneet, miltei nukahtaneet silmät
tuijottavat yötä.
On meitä monta
periksiantamatonta,
onnetonta valittajaa,
esi-isien,
hautakivien
itkuista tuijottajaa.
Vittä vaille vainaa!
Perkeleet isässä pihisee.
Ei poika osaa tehdä vastaa.
Kun taskussa kännykkä pirisee,
ei isä osaa, poika vastaa.
On kiire niin omiin hautajaisiin,
ei jaksa panna vastaan.
Vanha on mykkä ja voimaton,
kun pappi uutta kansaa kastaa.
Viittä vaille vainaa!
A un paso de la muerte
El mundo es implacable.
No nota el trabajo de un hombre.
Ojos cansados, casi dormidos
miran fijamente la noche.
Somos muchos
inquebrantables,
lamentadores desafortunados,
ancestros,
miradores de las lágrimas de las lápidas.
A un paso de la muerte!
Los demonios silban en el padre.
El hijo no sabe cómo responder.
Cuando suena el teléfono en el bolsillo,
el padre no sabe, el hijo responde.
Hay prisa hacia su propio funeral,
no tiene fuerzas para resistir.
El viejo está mudo y sin poder,
cuando el cura bautiza a una nueva generación.
A un paso de la muerte!