Omat Koirat Purivat
Hän kulkee narussa.
Hänellä on kaulapanta ja heijastin, ettei hän katoa.
Hän raapii ovea vailla mahdollisuutta olla ulkona piehtaroimassa.
Ei auta nuolaisu kädelle, eikä kämmenen anto, ei hännällä heilutus.
Ei auta nuolaisu kädelle, eikä kämmenen anto, ei häntä, ei käsi.
refrain:
Omat
Koirat,
Omat koirat purivat!
Omat koirat!
Hän kuolaa narussa.
Hänellä on silkkisukka ja heijastin, ettei hän katoa.
Hän haisee pahalta, siru korvassa, odottaen pääsyä sisälle sateesta.
Ei auta nuolaisu kädelle, eikä kämmenen anto, ei hännällä heilutus.
Ei nuolaisu kädelle, ei häntä, ei käsi.
refrain
Ja missä karavaani kulkee, siellä haukkuvat koirat.
Haukkuvat ja purevat ne jalat.
refrain (2x)
Los Perros Propios Mordieron
Él camina con correa.
Tiene un collar y un reflectante para que no se pierda.
Rasca la puerta sin posibilidad de salir afuera a revolcarse.
No sirve lamer la mano, ni ofrecer la palma, ni mover la cola.
No sirve lamer la mano, ni ofrecer la palma, ni la cola, ni la mano.
Estribillo:
Los
Perros propios,
¡Los perros propios mordieron!
Los perros propios!
Él babea con correa.
Tiene un calcetín de seda y un reflectante para que no se pierda.
Huele mal, con un chip en la oreja, esperando entrar para escapar de la lluvia.
No sirve lamer la mano, ni ofrecer la palma, ni mover la cola.
No lamer la mano, ni la cola, ni la mano.
Estribillo
Y donde va la caravana, allí ladran los perros.
Ladran y muerden esos pies.
Estribillo (2x)