Laineen Piia
Laineen Piia
ei meistä koskaan tullut aikuisia
vaikka luulimme silloin
se leikkiä ei ollutkaan
Laineen Piia
muistan kasvojasi suloisia
nyt sua meikkivoiteiden alta tuskin tunnistaa
sielu täynnä kyyneleitä
ja unelmia särkyneitä
ei ulkokuori niitä peitäkään
emme olleet enkeleitä
vaan itseemme pettyneitä
ei aika jätä rauhaan meitäkään
Laineen Piia
ei musta koskaan tullut tuomaria
olin laiska ja holtiton
kiinni mistään saanut en
Laineen Piia
vaikka muistot ovat katkeria
niin ne kertovat kaiken sen
mistä haaveilen
sielu täynnä kyyneleitä
ja unelmia särkyneitä
ei ulkokuori niitä peitäkään
emme olleet enkeleitä
vaan itseemme pettyneitä
ei aika jätä rauhaan meitäkään
sielu täynnä kyyneleitä
ja unelmia särkyneitä
ei ulkokuori niitä peitäkään
emme olleet enkeleitä
vaan itseemme pettyneitä
ei aika jätä rauhaan meitäkään
Piia de Laineen
Piia de Laineen
nunca nos convertimos en adultos
aunque pensábamos en ese entonces
que no era un juego
Piia de Laineen
recuerdo tus dulces rostros
ahora apenas te reconozco debajo de las bases de maquillaje
alma llena de lágrimas
y sueños rotos
tampoco la apariencia exterior los oculta
no éramos ángeles
sino decepcionados de nosotros mismos
el tiempo tampoco nos deja en paz
Piia de Laineen
nunca me convertí en juez
era perezoso e irresponsable
nunca me aferré a nada
Piia de Laineen
aunque los recuerdos son amargos
ellos cuentan todo aquello
que anhelo
alma llena de lágrimas
y sueños rotos
tampoco la apariencia exterior los oculta
no éramos ángeles
sino decepcionados de nosotros mismos
el tiempo tampoco nos deja en paz
alma llena de lágrimas
y sueños rotos
tampoco la apariencia exterior los oculta
no éramos ángeles
sino decepcionados de nosotros mismos
el tiempo tampoco nos deja en paz