Maallinen vaellus
Taas mä hiljaa kuuntelin
Takki päällä tietenkin
Ilman syytä vaikenin
Niin kuin aina
Sä puhut hillopurkeista
Joskus minkkiturkeista
Ja sua ei yhtään huoleta
Se asuntolaina
refrain:
Mä tiedä en määrää mun päivien
Ne kuin siivillä liitäen lentää
Mä siedän sen, vaikka aina mä voita en
Olen toiseksi viimeinen sentään
Se ehkä kaiken laukaisee
Kun auton oven aukaisee
Ja ajaa paikkaan kaukaiseen
Aavalla suolla
Sitä muut ei ymmärrä
Kun suuren hädän hetkellä
Mä ex-vaimon mielestä
Sietäisin kuolla
refrain
Ja vaikka hyvää tarkoittaa
Ystävät pois karkottaa
Ja kun en kiinni mistään saa
Maahan kaadun
Silti mitään muuttais en
Elän vain kuin ihminen
Ja vaelluksen maallisen
Jälkeen maadun
Caminata terrenal
Otra vez escuchaba en silencio
Con mi abrigo puesto, por supuesto
Sin razón me quedaba callado
Como siempre
Hablas de frascos de mermelada
A veces de abrigos de visón
Y a ti no te preocupa en absoluto
Esa hipoteca
Estribillo:
No sé la cantidad de mis días
Que vuelan como en alas de avión
Lo soporto, aunque no siempre gane
Al menos soy el penúltimo
Quizás todo se desencadene
Cuando se abre la puerta del auto
Y se conduce a un lugar lejano
En un páramo
Los demás no entienden
Cuando en momentos de gran necesidad
Según mi ex esposa
Debería morir
Estribillo
Y aunque tenga buenas intenciones
Aleja a los amigos
Y cuando no encuentro nada a qué aferrarme
Caigo al suelo
Aun así no cambiaría nada
Vivo solo como un humano
Y después de la caminata terrenal
Me descompongo