Nuustielle
Syksy saapui jälleen ja kutina mieleen
päätti hän taasen lähteä tielleen.
Reppuun laittoi vain ne rakkahat kamppeet
muistoja mieleen tuli, silmiin veet.
Syksyllä aina sydämessä tunsi sen
kutinan niin velvoittavan, vahvankin.
Kissaa naapuri odottaa jo taisi
luonaan talvet aina asustaa.
Mukaan kaveria ottaa hän ei voisi
matkalla paikkaa ei sille ois.
Huoneet kaikki kaksi katseli vielä,
jotta ne muistaisi myös siellä.
Kuistilla haisteli kirpeää ilmaa
mietti, milloin sitä jälleen tuntea saa.
Syksyllä aina.
Kaupungissa jo armas odottaisi
luonaan talvet aina asustaa.
Onnellisna he oleilevat siellä
talossansa Nuustiellä.
Calle de la Nostalgia
El otoño llegó de nuevo y la comezón en la mente
decidió partir de nuevo por la carretera.
En la mochila solo puso esas queridas pertenencias
recuerdos vinieron a la mente, lágrimas en los ojos.
Siempre en otoño sentía en el corazón
esa comezón tan obligatoria, incluso fuerte.
El gato del vecino ya esperaba
en su casa siempre vivía los inviernos.
No podría llevar a un amigo consigo
en el camino no habría lugar para él.
Miró todas las habitaciones dos veces,
para recordarlas también allí.
En el porche olfateaba el aire fresco
pensando cuándo lo volvería a sentir.
Siempre en otoño.
En la ciudad su amada estaría esperando
en su casa siempre vivían los inviernos.
Felices ellos se quedan allí
en su casa en la Calle de la Nostalgia.