Linna
haureutesi minut vangitsee
liian syvän jäljen tekee
kaipaus kaiken lukitsee
syvyyteen kääntyy pois menee
kapenee
vaikeudet pintaan nostetaan
nuolenkärjellä poltetaan
sanonnat jotka rauhoittaa
eikä tee liian kipeää
enempää
pimeyden linnaan
en saavu koskaan
sillä sinut jo sain
kaikkeni uhraan
pimeyden linnaan
en saavu koskaan
sillä sinut jo sain
kaikkeni uhraan
vastoinkäymiset kovettaa
vääryyden joutuu toteamaan
muttei siitä sen enempää
niin tärkeä on hetki tää
tiedän tähän kiinni jään
pimeyden linnaan
en saavu koskaan
sillä sinut jo sain
kaikkeni uhraan
pimeyden linnaan
en saavu koskaan
sillä sinut jo sain
kaikkeni uhraan
pimeyden linnaan
en saavu koskaan
sillä sinut jo sain
kaikkeni uhraan
pimeyden linnaan
en saavu koskaan
sillä sinut jo sain
kaikkeni uhraan
Linna
Tu deseo me atrapa
Deja una huella demasiado profunda
El anhelo encierra todo
Se convierte en profundidad, se aleja
Se estrecha
Las dificultades se hacen visibles
Quemadas con la punta de una flecha
Frases que tranquilizan
Y no duelen demasiado
Nada más
Al castillo de la oscuridad
Nunca llegaré
Porque ya te tengo
Todo lo sacrifico
Al castillo de la oscuridad
Nunca llegaré
Porque ya te tengo
Todo lo sacrifico
Las adversidades endurecen
Se debe reconocer la injusticia
Pero no se trata de eso
Este momento es tan importante
Sé que me quedaré atrapado aquí
Al castillo de la oscuridad
Nunca llegaré
Porque ya te tengo
Todo lo sacrifico
Al castillo de la oscuridad
Nunca llegaré
Porque ya te tengo
Todo lo sacrifico
Al castillo de la oscuridad
Nunca llegaré
Porque ya te tengo
Todo lo sacrifico
Al castillo de la oscuridad
Nunca llegaré
Porque ya te tengo
Todo lo sacrifico